*

Poliittinen Piraatti Nyt blogahtaa

Kaikki blogit puheenaiheesta Sosiaalituet

Outoa toimintaa suomessa

E​n ole ennen ollut kovinkaan kiinnostunut politiikasta. Mutta viimeaikaisten tapahtumien hurjat käänteet ovat saaneet mieleni muuttumaan. Eletyssä elämässä tehdyt virheet ovat kostautuneet kauniissa kaarissa pyörähtelevään velkakierteeseen. On ollut hyvin kiinnostavaa olla avuntarvitsijana, suomalaisena suomessa. Olen tullut huomaamaan muutamia varsin kiinnostavia asioita sosiaalijärjestelmässämme. Niitä kai koskevat myös jonkinlaiset lait, mutta tätä lienee käytännön tasolla vaikea havaita. Avun piiriin joutunutta henkilöä kohdellaan aivan kuin hänen ihmisarvonsa olisi poistettu.

Suomi on Kapitaali-Kommunismi!

Taas erinomainen kirjoitus, nyt Soinin kommunismi-neuroosista...

Soini taitaakin pelätä kaikkein eniten omaa sisäistä kommunistiaan, joka tulee jo SMP:n kolhoosiajattelusta.

Soinille kommunisteja ovat kaikki jotka eivät ole samaa mieltä kaikista asioista hänen kanssaan.
Soini leimaakin järjestään vähän kaikki kommunisteiksi, milloin milläkin ala-kommunisti-nimellä niitä kutsuen.

Analyysiä päivän verosuunnittelukohusta

Nyt kun on nostettu iso häly siitä, että Lepomäki sanoi että laillinen verosuunnittelu on moraalisesti oikein, ja että tämä kritisoi laillista sosiaaliturvan käyttöä, ajattelin kirjoitella tästäkin jotain.

 

Ensinnäkin on todettava, että Lepomäki kritisoi sosiaaliturvajärjestelmää, eikä sen nostamisen moraalisuutta. On ihan totta, että meidän sosiaaliturvajärjestelmässämme on selkeitä väärinkäyttömahdollisuuksia.

Sosiaalituet taulukkoon ja julki

Suomessa on melkoinen viidakko erilaisia tukia, joista osan maksaa Kela, ja osan Sosiaalivirasto. Suuresta osasta näitä ei moni suomalainen edes tiedä, joten osa niistä jää hakematta: Tukien alikäyttö on väärinkäyttöä yleisempää – ”Vanhukset eivät tiedä olevansa oikeutettuja rahaan” (MTV 1.3.2016)

Perustulo – parempi ja kannustavampi sosiaalitukijärjestelmä

Tiistaina lukiessani Turun Sanomia törmäsin Lukijan kolumniin, joka sai minut inspiroitumaan vastineen kirjoittamiseen. Lähetin kirjoitukseni Turun Sanomille ja se julkaistiin tänään lehdessä. Tässä koko mielipidekirjoitukseni: 

 

Vehmaalainen keskusta-aktiivi Mika Munkki kirjoitti lukijan kolumnissaan (TS 11.8.) näkemyksiään perustulosta.

Kuka voi vaatia Suomessa elintasoaan maksettavaksi?

Kenelle kuuluu elintaso Suomessa? Kuka on oikeutettu valitsemaan kuka saa jäädä kotiin makamaan ja kenen pitää mennä töihin? Uuden hallitusohjelman julkaisun jälkeen olemme saaneet päivittäin lukea uutisista vuorostaan jokaisen eri ihmisryhmän valitusvirttä siitä, miten he joutuvat nyt ahtaalle, eivät tule toimeen, eikä heidän tehtävänsä ole osallistua näihin talkoisiin, jotka ovat välttämättömiä tämän maan selviämiseen tästä lamassa tai edes pysäyttää velkaantuminen.

Lapsissa on tulevaisuus

Suomi on siitä jännä eurooppalainen maa, että täällä on tähän asti voinut yhdistää perheen ja äidin työuran. Nyt kun hyvinvointia puretaan yhä kiihtyvään tahtiin, niin ensimmäisenä on yhteisestä veneestä heitetty naiset ja lapset. Reilua, eikös vaan?

Lapsilisien leikkaaminen, johon jopa SDP lähti muodollisen vastarinnan jälkeen mukaan, päätettiin hallituspuolueiden hiljaisesti hyväksymänä samana päivänä kun median huomio kiinnittyi tasa-arvoiseen avioliittolakiin. Monet arvelivat, että tämä oli syy siihen, miksi asiasta ei noussut meteliä.

Näpit irti "rikkaiden" lapsilisistä

Vaalien alla poliitikoilla on tapana sortua populistisiin möläytyksiin. Julkisten menojen leikkauspaineet ovat kovat, joten en ihmettelisi, jos pian taas vaaditaan lapsilisien poistamista ”rikkailta”. Tuttavapiiristäkin on pulpahdellut viime aikoina tämänsuuntaisia kommentteja.

Suomalaisen kokoinen kansakunta hukkuu multikansallisuuksiin!

Rauhanaikamme suurimmaksi pohdinnan aiheeksi lienee noussut suomalaisen yhteiskunnan kaksijakoisuus, eli vuoden 1917 luokkayhteiskuntamalli. Ainakin, mitä kirjallisuus tuottaa.  Viimeisimmän kirjan 'Kansa kahtia - henki halpaa' - oikeus sisällissodan Suomessa (Antero Jyränki) kaksijakoisuus ei ole kuitenkaan se juttu.

Todellisuudessa olemme nyt oikeastaan nelijakoisia. Meillä on herrahissit ja korruptiosirkukset. Meillä on suomalaiset perheet ja ulkosuomalaiset perheet.

Ruokaa jonottavat ihmiset on kansallinen häpeä!

Luen Susanna Alakosken kirjaa Köyhän lokakuu, jossa kuvataan mm. ihmisen häpeää siitä, miten yhteiskunnallinen arvomaailma sulkee näköpiiristään köyhän olemassaolon ja yritykset nousta.

Toimeentulon riittämättömyys lukitsee ovet yhteiskuntaan, jossa hyvinvoivien on mahdollista kääntää katseensa.

Eräänä syksyisenä aamuna kävelin koirieni kanssa espoolaisessa, hyvin hoidetussa kirkkopuistossa. Hieman puiston ohitettuani, havaitsin paikan, joka kantoi nimeä Hyvä Arki.  Matkaa jatkettuani, näin ihmisiä jonossa, jono oli pitkä.  Oli elintarvikkeiden jaon aamu.

Toimituksen poiminnat

Julkaise syötteitä