Demokratia http://osmoapunen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132358/all Sat, 11 Aug 2018 14:31:36 +0300 fi Enemmistön diktatuuri http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259342-enemmiston-diktatuuri <p>Liberaalia demokratiaa on pitkään pidetty kansakunnan menestyksen reseptinä. Yhteiskunta kehittyy, kun kansalaiset seuraavat vallanpitäjiä vapaan median välityksellä ja valitsevat säännöllisesti uudet vallanpitäjät vapaissa vaaleissa. Avoin kritiikki ja vallan vaihtuminen ylläpitävät yhteiskunnan dynamiikkaa, pakottavat poliitikot etsimään yhä uusia vaihtoehtoja äänestäjien arvioitavaksi.</p> <p>Viime vuosina <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Liberal_democracy">liberaalin demokratian</a> johtoasema on kuitenkin kyseenalaistettu eri puolilla maailmaa. Vakavimman haasteen esittää Kiina, jonka taloudellinen menestys on todistanut, että nopea talouskasvu on mahdollista myös totalitaarisessa yhteiskunnassa, jossa vallankäytön kritiikki on kielletty, eivätkä kansalaiset itse valitse johtajiaan. Mutta mitä tapahtuu, kun Kiina ajautuu ensimmäiseen vakavaan talouskriisiin esimerkiksi kiinteistömarkkinoilla muhivan kuplan puhjetessa?</p> <p>Toki myös esimerkiksi Etelä-Korea, Japani ja Taiwan olivat teollistuessaan autoritäärisesti johdettuja valtioita, jotka omaksuivat liberaalin demokratian periaatteet vasta vaurastuttuaan. Kiinassa tästä ei kuitenkaan näy merkkejä. Päinvastoin, Xi Jinping vain vahvistaa otettaan vallasta.</p> <p>Toinen haaste tulee sisältäpäin. Monessa maassa on viime vuosina noussut liberaalin demokratian kautta valtaan puolueita ja poliitikkoja, jotka ovat valtaan päästyään purkaneet liberaalin demokratian perusrakenteita kuten riippumatonta mediaa, laillisuusperiaatetta, kokoontumisvapautta, vapaita vaaleja ja riippumatonta oikeuslaitosta. Tavoitteena on ollut varmistua siitä, ettei valta enää tulevissa vaaleissa vaihdu, vaan pysyy omissa käsissä. Esimerkiksi Unkarin vuoden 2014 vaaleissa valtapuolue Fidesz sai 44,87% ääniosuudella 66,83% parlamenttipaikoista, vaikka kannatus laski vuoden 2010 vaaleista 7,86 prosenttiyksikköä.</p> <p>Nämä liberaalin demokratian murtajat ovat tyypillisesti konservatiivisia nationalisteja, joille jo sana liberaali on vastenmielinen. Heille demokratia on väline päästä valtaan, ei itseisarvo. He myös unohtavat, että ilman vähemmistömielipiteiden suojelemista demokratia taantuu enemmistön diktatuuriksi. Eikä kaikkien EU-maiden valtapuolueilla enää tosiaan ole aina edes sitä äänestäjien enemmistöä takanaan.</p> <p>Liberaalissa demokratiassa vallassa olevat poliitikot ja puolueet eivät takerru valtaan rajoittamalla itseensä kohdistuvaa kritiikkiä, sulkemalla riippumattomia medioita, kieltämällä kansalaisjärjestöjä, kirjoittamalla historiaa uudelleen, muuttamalla opetusohjelmia tai peukaloimalla vaalijärjestelmää. Päinvastoin, liberaalissa demokratiassa vallanpitäjät nimenomaan suojelevat opposition ja vähemmistöjen oikeuksia ja edistävät tulevia vallanvaihtoja, jos äänestäjät ovat heihin tyytymättömiä.</p> <p>Aivan, liberaali demokratia on idealistien hommaa, mutta historia on tosiaan osoittanut sen olevan harvinaisen toimiva tapa jakaa valtaa.</p> <p>Autoritääriset johtajat näkevät liberaalin demokratian periaatteet kuten sananvapauden, järjestäytymisvapauden ja vapaat vaalit heikkouksina, jotka tarjoavat mahdollisuuden heikentää ja pirstoa yhteiskuntaa sisältäpäin. Liberaalit demokratiat ovat erityisen alttiita tällaiselle vaikuttamiselle sekä ulkoa että sisältä, koska ne elävät kuten opettavat. Liberaalin demokratian puolustaminen vaatiikin todellisilta vallan käyttäjiltä eli äänestäjiltä paljon, nykyisessä mediaympäristössä enemmän kuin koskaan aiemmin. Kaikkeen on suhtauduttava kriittisesti, jopa omiin mielipiteisiin.</p> <p>Toki myös liberaaleilla demokratioilla on ongelmia omien periaatteidensa noudattamisen kanssa. Valta viettelee, ja moni oikeasti kuvittelee, että nimenomaan heillä on parhaat ratkaisut yhteisiin ongelmiin, eikä oppositiota pidä päästää sotkemaan asioita. Esimerkiksi Yhdysvalloissa harrastettu vaalipiirien optimointi eli <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Gerrymandering">gerrymandering</a> on usein johtanut tilanteeseen, jossa valta jää vaalipiirirajat piirtäneelle puolueelle, vaikka se saisi vähemmistön äänistä. Suomessa puolestaan vaalipiirien piilevät vaalikynnykset suosivat suuria puolueita, eikä tahtoa tilanteen korjaamiseksi tahdo löytyä. Esimerkiksi viime eduskuntavaalien edustajapaikkajako erosi vaalituloksesta seuraavasti:</p> <p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;Kannatus&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Edustaja-&nbsp; &nbsp; Kannatusta&nbsp;<br />&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; paikat&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; vastaava paikkamäärä<br />eskusta&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; 21,1%&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; 49&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;42<br />Perussuomalaiset&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; 17,7%&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;38&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;36<br />Kokoomus&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;18,2%&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;37&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;37<br />SDP&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;16,5%&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; 34&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;33<br />Vihreät&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;8,5%&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; 15&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;17<br />Vasemmistoliitto&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; 7,1%&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; 12&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;14<br />RKP&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;4,9%&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; 9&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; 10<br />Kristillisdemokraatit&nbsp; &nbsp; &nbsp; 3,5%&nbsp; &nbsp;&nbsp; &nbsp; &nbsp; 5&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; 7<br />Piraattipuolue&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;0,8%&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; 0&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;2<br />Itsenäisyyspuolue&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; 0,5%&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;0&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;1<br />Ahvenanmaa&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;(0,6%)&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; 1&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;1</p> <p>Olemme pitäneet liberaalia demokratiaa itsestäänselvyytenä. Se ei ole sitä, sen puolesta on tehtävä työtä. Joka tapauksessa liberaali demokratia on kaikessa idealistisuudessaan puolustamisen arvoinen yhteiskuntajärjestelmä. Kuvitelkaa vaikka Suomi, jossa me Vihreät olisimme päässeet asemaan, jossa olisimme voineet sulkea meihin kriittisesti suhtautuvat tiedotusvälineet ja oppilaitokset ja muuttaa vaalijärjestelmää niin, että muiden kuin punavihreiden mädättäjien tai Kokoomuksen puisto-osaston ehdokkaiden olisi käytännössä mahdotonta saada eduskunnassa enemmistöä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Liberaalia demokratiaa on pitkään pidetty kansakunnan menestyksen reseptinä. Yhteiskunta kehittyy, kun kansalaiset seuraavat vallanpitäjiä vapaan median välityksellä ja valitsevat säännöllisesti uudet vallanpitäjät vapaissa vaaleissa. Avoin kritiikki ja vallan vaihtuminen ylläpitävät yhteiskunnan dynamiikkaa, pakottavat poliitikot etsimään yhä uusia vaihtoehtoja äänestäjien arvioitavaksi.

Viime vuosina liberaalin demokratian johtoasema on kuitenkin kyseenalaistettu eri puolilla maailmaa. Vakavimman haasteen esittää Kiina, jonka taloudellinen menestys on todistanut, että nopea talouskasvu on mahdollista myös totalitaarisessa yhteiskunnassa, jossa vallankäytön kritiikki on kielletty, eivätkä kansalaiset itse valitse johtajiaan. Mutta mitä tapahtuu, kun Kiina ajautuu ensimmäiseen vakavaan talouskriisiin esimerkiksi kiinteistömarkkinoilla muhivan kuplan puhjetessa?

Toki myös esimerkiksi Etelä-Korea, Japani ja Taiwan olivat teollistuessaan autoritäärisesti johdettuja valtioita, jotka omaksuivat liberaalin demokratian periaatteet vasta vaurastuttuaan. Kiinassa tästä ei kuitenkaan näy merkkejä. Päinvastoin, Xi Jinping vain vahvistaa otettaan vallasta.

Toinen haaste tulee sisältäpäin. Monessa maassa on viime vuosina noussut liberaalin demokratian kautta valtaan puolueita ja poliitikkoja, jotka ovat valtaan päästyään purkaneet liberaalin demokratian perusrakenteita kuten riippumatonta mediaa, laillisuusperiaatetta, kokoontumisvapautta, vapaita vaaleja ja riippumatonta oikeuslaitosta. Tavoitteena on ollut varmistua siitä, ettei valta enää tulevissa vaaleissa vaihdu, vaan pysyy omissa käsissä. Esimerkiksi Unkarin vuoden 2014 vaaleissa valtapuolue Fidesz sai 44,87% ääniosuudella 66,83% parlamenttipaikoista, vaikka kannatus laski vuoden 2010 vaaleista 7,86 prosenttiyksikköä.

Nämä liberaalin demokratian murtajat ovat tyypillisesti konservatiivisia nationalisteja, joille jo sana liberaali on vastenmielinen. Heille demokratia on väline päästä valtaan, ei itseisarvo. He myös unohtavat, että ilman vähemmistömielipiteiden suojelemista demokratia taantuu enemmistön diktatuuriksi. Eikä kaikkien EU-maiden valtapuolueilla enää tosiaan ole aina edes sitä äänestäjien enemmistöä takanaan.

Liberaalissa demokratiassa vallassa olevat poliitikot ja puolueet eivät takerru valtaan rajoittamalla itseensä kohdistuvaa kritiikkiä, sulkemalla riippumattomia medioita, kieltämällä kansalaisjärjestöjä, kirjoittamalla historiaa uudelleen, muuttamalla opetusohjelmia tai peukaloimalla vaalijärjestelmää. Päinvastoin, liberaalissa demokratiassa vallanpitäjät nimenomaan suojelevat opposition ja vähemmistöjen oikeuksia ja edistävät tulevia vallanvaihtoja, jos äänestäjät ovat heihin tyytymättömiä.

Aivan, liberaali demokratia on idealistien hommaa, mutta historia on tosiaan osoittanut sen olevan harvinaisen toimiva tapa jakaa valtaa.

Autoritääriset johtajat näkevät liberaalin demokratian periaatteet kuten sananvapauden, järjestäytymisvapauden ja vapaat vaalit heikkouksina, jotka tarjoavat mahdollisuuden heikentää ja pirstoa yhteiskuntaa sisältäpäin. Liberaalit demokratiat ovat erityisen alttiita tällaiselle vaikuttamiselle sekä ulkoa että sisältä, koska ne elävät kuten opettavat. Liberaalin demokratian puolustaminen vaatiikin todellisilta vallan käyttäjiltä eli äänestäjiltä paljon, nykyisessä mediaympäristössä enemmän kuin koskaan aiemmin. Kaikkeen on suhtauduttava kriittisesti, jopa omiin mielipiteisiin.

Toki myös liberaaleilla demokratioilla on ongelmia omien periaatteidensa noudattamisen kanssa. Valta viettelee, ja moni oikeasti kuvittelee, että nimenomaan heillä on parhaat ratkaisut yhteisiin ongelmiin, eikä oppositiota pidä päästää sotkemaan asioita. Esimerkiksi Yhdysvalloissa harrastettu vaalipiirien optimointi eli gerrymandering on usein johtanut tilanteeseen, jossa valta jää vaalipiirirajat piirtäneelle puolueelle, vaikka se saisi vähemmistön äänistä. Suomessa puolestaan vaalipiirien piilevät vaalikynnykset suosivat suuria puolueita, eikä tahtoa tilanteen korjaamiseksi tahdo löytyä. Esimerkiksi viime eduskuntavaalien edustajapaikkajako erosi vaalituloksesta seuraavasti:

                                 Kannatus     Edustaja-    Kannatusta 
                                                      paikat          vastaava paikkamäärä
eskusta                          21,1%        49             42
Perussuomalaiset        17,7%        38             36
Kokoomus                     18,2%        37             37
SDP                                 16,5%        34             33
Vihreät                             8,5%        15             17
Vasemmistoliitto            7,1%        12             14
RKP                                   4,9%         9              10
Kristillisdemokraatit      3,5%         5                7
Piraattipuolue                 0,8%         0               2
Itsenäisyyspuolue          0,5%         0               1
Ahvenanmaa                 (0,6%)        1               1

Olemme pitäneet liberaalia demokratiaa itsestäänselvyytenä. Se ei ole sitä, sen puolesta on tehtävä työtä. Joka tapauksessa liberaali demokratia on kaikessa idealistisuudessaan puolustamisen arvoinen yhteiskuntajärjestelmä. Kuvitelkaa vaikka Suomi, jossa me Vihreät olisimme päässeet asemaan, jossa olisimme voineet sulkea meihin kriittisesti suhtautuvat tiedotusvälineet ja oppilaitokset ja muuttaa vaalijärjestelmää niin, että muiden kuin punavihreiden mädättäjien tai Kokoomuksen puisto-osaston ehdokkaiden olisi käytännössä mahdotonta saada eduskunnassa enemmistöä.

]]>
13 http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259342-enemmiston-diktatuuri#comments Demokratia Liberaali demokratia Vaalit Sat, 11 Aug 2018 11:31:36 +0000 Jyrki Kasvi http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259342-enemmiston-diktatuuri
Holmström, avoimuus ja demokratia http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259278-holmstrom-avoimuus-ja-demokratia <p>Ehdikin jo ihmetellä, missä viipyi hyökkäys Nobel-ekonomisti Bengt Holmströmiä vastaan hänen lausuttuaan julki ajatuksiaan avoimuudesta ja demokratiasta. Turhaan ihmettelin, sillä tulihan se sieltä, tosin on jo laantunutkin. Palaan kuitenkin vielä teemaan.</p><p>Jos ymmärsin Holmströmin teesit oikein &ndash; ja varaus on tehtävä, sillä ne ovat minulle välittyneet vain haastattelun laatineen toimittajan sanoin &ndash; hän katsoo, että avoimuudessa on menty niin pitkälle, että kansa on menettänyt luottamuksensa poliittiseen järjestelmään. Luottamus on mennyt, koska poliitikot ovat siinä määrin julkisuuden valokeilassa, että he eivät pysty tekemään kompromisseja missään asioissa karkottamatta äänestäjiään. Herää kysymys, miksi juuri kompromissit, jotka vaativat jonkinlaista tinkimistä omista, maksimaallisista tavoitteista, johtavat äänestäjien luottamuksen/kannatuksen menettämiseen.</p><p>Holmström elää ja työskentelee Yhdysvalloissa, on ollut siellä vuosikymmeniä. Niinpä voi olettaa, että hän on päätynyt teeseihinsä seurattuaan nimenomaan Yhdysvaltain poliittista elämää ja sen muuttumista. Yksi perustavanlaatuinen kehityskulku siellä on äänestäjäkunnan polarisoituminen mielipiteiltään yhä kauempana toistaan oleviin blokkeihin. Ilmiön perimmäisiä syitä on tässä mahdotonta käydä selvittämään ja tuskinpa niitä kukaan tyhjentävästi tunteekaan, mutta sitä on pahentanut äänestysalueiden jakaantuminen, eikä vain jakaantuminen vaan tarkoituksellinen jakaminen siten, että jo suurin osa kongressiedustajien paikoista on suurella enemmistöllä yhden puolueen hallussa. Seuraus on ollut, että tärkein vaali on itse asiassa kummankin pääpuolueen sisäinen esivaali kongressiehdokkuudesta. Poliittisen aktiivisuuden matalan tason takia siinä taas pärjäävät parhaiten äärimmäisyysajatteluun taipuvaisten puolueaktivistien tukea nauttivat henkilöt.</p><p>Tämä kehityskulku ei ole eilen tapahtunut, vaan se on ollut näkyvissä jo vuosikymmeniä. Viime presidentinvaaleissa se ulottui myös Yhdysvaltain presidentin valintaan, ja sen seuraukset ovat siitä syystä nyt räikeästi näkyvissä.</p><p>Muissa länsimaissa, Suomessakin, on tapahtumassa samankaltaista kehitystä, mutta se ei ole yhtä pitkällä kuin Yhdysvalloissa, eikä ole varmaa, johtaako se koskaan yhtä pitkälle.</p><p>Holmströmin avoimuuskritiikki tuntuu sinänsä järkeenkäyvältä, mutta &rdquo;avoimuus&rdquo; ei oikeastaan kuvaa ilmiötä oikein ja on sitä paitsi edellä kuvaamastani näkökulmasta vain osa suurempaa ongelmaa. Tai ehkä oikeammin oire suuremmasta ongelmasta.</p><p>Mediateollisuuden tuottama hellittämätön, armoton julkisuuden valokeilaan asettaminen ei ole yhtä kuin avoimuus. Standardiväite, että kaiken nostaminen julkisuuteen jotenkin suodattaisi esiin ja panisi menestymään parhaat ideat, parhaat politiikan päämäärät ja tekijät, on naiivi. Varsinkaan se ei toimi hedonistisessa kulutusyhteiskunnassa, jossa niin aineellisten kuin aineettomien tarpeiden välitön tyydytys ajaa aina ohi pitkän tähtäimen näkökohtien, tulevaisuuteen investoivan säästämisen. &rdquo;Avoimuus&rdquo; on itse asiassa nimenomaan vauhdittanut kehitystä kohti tällaista hedonistista tarpeentyydytystä.</p><p>Holmström olisi varmaankin pääsyt vähemmällä ryöpytyksellä, jos hän olisi esittänyt avoimuuden liiallisuutta koskevan kritiikkinsä osana vielä laajempaa ja perustavampaa poliittisen filosofian kysymystä: kumpi on parempi, edustuksellisen demokratia vai suora demokratia.</p><p>Suora demokratia, jossa äänestäjäkunta päättää politiikan sisällöstä ilman välikäsiä oli &ndash; sikäli kuin tiedetään &ndash; käytössä antiikin Kreikan muutamassa kaupunkivaltiossa ja Rooman tasavallassa (joskin meillä on taipumusta anakronistisesti heijastaa omia demokratian mielikuviamme kokonaan toisenlaisen maailmankuvan vallassa olleisiin aikakausiin). Kreikassa se sortui ilmiöihin, joista nykytermein käyttäisimme varmaankin nimitystä populismi ja demagogia. Roomassakin koettiin samaa, mutta siellä tasavallan loppua joudutti myös valtakunnan kasvaminen niin suureksi, että kansankokoukseen ei enää voinut käytännössä osallistua, vaikka kansalaisoikeudet olisi ulotettu Rooman ulkopuolelle, mitä roomalaiset evät halunneet tehdä.</p><p>Nykyaikaisen demokratian suuri oivallus oli nimenomaan edustuksellisuus: että kansa valitsee vaaleilla itselleen edustajat, jotka käyttävät poliittista valtaa vaalien väliaikoina. Se mahdollisti alueellisesti suurten valtakuntien siirtymisen demokratioiksi, vaikka ei tietysti yksin siihen riittänyt. Tämä perusmallin päälle on sitten rakennettu hallitusten vastuullisuus parlamenteille, puoluejärjestelmät ja muut demokratian toimimisen kannalta oleelliset rakenteet.</p><p>Tämä järjestelmä on nyt uhanalainen kahdellakin tavalla. Ensimmäinen uhka ovat kasvavat vaatimukset korvata edustuksellinen demokratia suoralla. Teknisesti se olisikin jo mahdollista maantieteellisen etäisyyden estämättä. Kansanäänestykset ovat yksi esimerkki tästä suuntauksesta, mutta ilmiö on syvällisempi. &rdquo;Kansan edustajiin&rdquo; ja itse asiassa koko niin sanottuun poliittiseen luokkaan kohdistuu yhä suurempi epäluottamus, pilkka ja halveksunta. Siinä ei ole enää kyse terveestä kritiikistä yksittäisiä poliittisia päätöksiä ja niiden tekijöitä kohtaan, vaan yhä suuremmassa määrin epäluottamuksesta koko edustuksellista järjestelmää kohtaan.</p><p>Toisekseen, edustuksellinen demokratia on murenemassa sitäkin kautta, että kansan edustajien käyttäytyminen parlamenteissa ja vaalitaisteluissa alkaa muistuttaa yhä enemmän antiikin kansankokousten käyttäytymistä kaikkine kohtalokkaine lieveilmiöineen: tahdin määräävät kansankiihottajat, olivat nämä itse kansanedustajia tai ei. Hellittämätön ja julma julkisuus &rdquo;avoimuuden&rdquo; kaavussa toimii katalysaattorina sille, että vähänkin isompien ja pitkää valmistelua vaativien hankkeiden läpivienti käy yhä vaikeammaksi. Mitä isompi asia, sitä pikkumaisemmat näkemykset. Valmius kompromisseihin rinnastuu jo petturuuteen. Suun paneminen säkkiä myöten ei onnistu, oli vallassa vasemmisto tai oikeisto. On jo näkyvissä, että edellisen parlamentin (ja sen valtaan nostaman hallituksen) päätökset kyseenalaistetaan niin, että luottamus lakien pysyvyyteen on heikkenemässä. Poliittisia vastustajia leimataan rikollisiksi ja uhataan rangaistuksilla kunhan päästään itse valtaan. Antiikin Ateenan ostrakismos-instituutio tulee jo mieleen.</p><p>Yhdysvalloissa tämä on pisimmällä, mutta mitä iso edellä, sitä pieni perässä. Valitettavasti on pakko sanoa, että ulospääsyä tästä kuolemanspiraalista ei ole näkyvissä.</p> Ehdikin jo ihmetellä, missä viipyi hyökkäys Nobel-ekonomisti Bengt Holmströmiä vastaan hänen lausuttuaan julki ajatuksiaan avoimuudesta ja demokratiasta. Turhaan ihmettelin, sillä tulihan se sieltä, tosin on jo laantunutkin. Palaan kuitenkin vielä teemaan.

Jos ymmärsin Holmströmin teesit oikein – ja varaus on tehtävä, sillä ne ovat minulle välittyneet vain haastattelun laatineen toimittajan sanoin – hän katsoo, että avoimuudessa on menty niin pitkälle, että kansa on menettänyt luottamuksensa poliittiseen järjestelmään. Luottamus on mennyt, koska poliitikot ovat siinä määrin julkisuuden valokeilassa, että he eivät pysty tekemään kompromisseja missään asioissa karkottamatta äänestäjiään. Herää kysymys, miksi juuri kompromissit, jotka vaativat jonkinlaista tinkimistä omista, maksimaallisista tavoitteista, johtavat äänestäjien luottamuksen/kannatuksen menettämiseen.

Holmström elää ja työskentelee Yhdysvalloissa, on ollut siellä vuosikymmeniä. Niinpä voi olettaa, että hän on päätynyt teeseihinsä seurattuaan nimenomaan Yhdysvaltain poliittista elämää ja sen muuttumista. Yksi perustavanlaatuinen kehityskulku siellä on äänestäjäkunnan polarisoituminen mielipiteiltään yhä kauempana toistaan oleviin blokkeihin. Ilmiön perimmäisiä syitä on tässä mahdotonta käydä selvittämään ja tuskinpa niitä kukaan tyhjentävästi tunteekaan, mutta sitä on pahentanut äänestysalueiden jakaantuminen, eikä vain jakaantuminen vaan tarkoituksellinen jakaminen siten, että jo suurin osa kongressiedustajien paikoista on suurella enemmistöllä yhden puolueen hallussa. Seuraus on ollut, että tärkein vaali on itse asiassa kummankin pääpuolueen sisäinen esivaali kongressiehdokkuudesta. Poliittisen aktiivisuuden matalan tason takia siinä taas pärjäävät parhaiten äärimmäisyysajatteluun taipuvaisten puolueaktivistien tukea nauttivat henkilöt.

Tämä kehityskulku ei ole eilen tapahtunut, vaan se on ollut näkyvissä jo vuosikymmeniä. Viime presidentinvaaleissa se ulottui myös Yhdysvaltain presidentin valintaan, ja sen seuraukset ovat siitä syystä nyt räikeästi näkyvissä.

Muissa länsimaissa, Suomessakin, on tapahtumassa samankaltaista kehitystä, mutta se ei ole yhtä pitkällä kuin Yhdysvalloissa, eikä ole varmaa, johtaako se koskaan yhtä pitkälle.

Holmströmin avoimuuskritiikki tuntuu sinänsä järkeenkäyvältä, mutta ”avoimuus” ei oikeastaan kuvaa ilmiötä oikein ja on sitä paitsi edellä kuvaamastani näkökulmasta vain osa suurempaa ongelmaa. Tai ehkä oikeammin oire suuremmasta ongelmasta.

Mediateollisuuden tuottama hellittämätön, armoton julkisuuden valokeilaan asettaminen ei ole yhtä kuin avoimuus. Standardiväite, että kaiken nostaminen julkisuuteen jotenkin suodattaisi esiin ja panisi menestymään parhaat ideat, parhaat politiikan päämäärät ja tekijät, on naiivi. Varsinkaan se ei toimi hedonistisessa kulutusyhteiskunnassa, jossa niin aineellisten kuin aineettomien tarpeiden välitön tyydytys ajaa aina ohi pitkän tähtäimen näkökohtien, tulevaisuuteen investoivan säästämisen. ”Avoimuus” on itse asiassa nimenomaan vauhdittanut kehitystä kohti tällaista hedonistista tarpeentyydytystä.

Holmström olisi varmaankin pääsyt vähemmällä ryöpytyksellä, jos hän olisi esittänyt avoimuuden liiallisuutta koskevan kritiikkinsä osana vielä laajempaa ja perustavampaa poliittisen filosofian kysymystä: kumpi on parempi, edustuksellisen demokratia vai suora demokratia.

Suora demokratia, jossa äänestäjäkunta päättää politiikan sisällöstä ilman välikäsiä oli – sikäli kuin tiedetään – käytössä antiikin Kreikan muutamassa kaupunkivaltiossa ja Rooman tasavallassa (joskin meillä on taipumusta anakronistisesti heijastaa omia demokratian mielikuviamme kokonaan toisenlaisen maailmankuvan vallassa olleisiin aikakausiin). Kreikassa se sortui ilmiöihin, joista nykytermein käyttäisimme varmaankin nimitystä populismi ja demagogia. Roomassakin koettiin samaa, mutta siellä tasavallan loppua joudutti myös valtakunnan kasvaminen niin suureksi, että kansankokoukseen ei enää voinut käytännössä osallistua, vaikka kansalaisoikeudet olisi ulotettu Rooman ulkopuolelle, mitä roomalaiset evät halunneet tehdä.

Nykyaikaisen demokratian suuri oivallus oli nimenomaan edustuksellisuus: että kansa valitsee vaaleilla itselleen edustajat, jotka käyttävät poliittista valtaa vaalien väliaikoina. Se mahdollisti alueellisesti suurten valtakuntien siirtymisen demokratioiksi, vaikka ei tietysti yksin siihen riittänyt. Tämä perusmallin päälle on sitten rakennettu hallitusten vastuullisuus parlamenteille, puoluejärjestelmät ja muut demokratian toimimisen kannalta oleelliset rakenteet.

Tämä järjestelmä on nyt uhanalainen kahdellakin tavalla. Ensimmäinen uhka ovat kasvavat vaatimukset korvata edustuksellinen demokratia suoralla. Teknisesti se olisikin jo mahdollista maantieteellisen etäisyyden estämättä. Kansanäänestykset ovat yksi esimerkki tästä suuntauksesta, mutta ilmiö on syvällisempi. ”Kansan edustajiin” ja itse asiassa koko niin sanottuun poliittiseen luokkaan kohdistuu yhä suurempi epäluottamus, pilkka ja halveksunta. Siinä ei ole enää kyse terveestä kritiikistä yksittäisiä poliittisia päätöksiä ja niiden tekijöitä kohtaan, vaan yhä suuremmassa määrin epäluottamuksesta koko edustuksellista järjestelmää kohtaan.

Toisekseen, edustuksellinen demokratia on murenemassa sitäkin kautta, että kansan edustajien käyttäytyminen parlamenteissa ja vaalitaisteluissa alkaa muistuttaa yhä enemmän antiikin kansankokousten käyttäytymistä kaikkine kohtalokkaine lieveilmiöineen: tahdin määräävät kansankiihottajat, olivat nämä itse kansanedustajia tai ei. Hellittämätön ja julma julkisuus ”avoimuuden” kaavussa toimii katalysaattorina sille, että vähänkin isompien ja pitkää valmistelua vaativien hankkeiden läpivienti käy yhä vaikeammaksi. Mitä isompi asia, sitä pikkumaisemmat näkemykset. Valmius kompromisseihin rinnastuu jo petturuuteen. Suun paneminen säkkiä myöten ei onnistu, oli vallassa vasemmisto tai oikeisto. On jo näkyvissä, että edellisen parlamentin (ja sen valtaan nostaman hallituksen) päätökset kyseenalaistetaan niin, että luottamus lakien pysyvyyteen on heikkenemässä. Poliittisia vastustajia leimataan rikollisiksi ja uhataan rangaistuksilla kunhan päästään itse valtaan. Antiikin Ateenan ostrakismos-instituutio tulee jo mieleen.

Yhdysvalloissa tämä on pisimmällä, mutta mitä iso edellä, sitä pieni perässä. Valitettavasti on pakko sanoa, että ulospääsyä tästä kuolemanspiraalista ei ole näkyvissä.

]]>
48 http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259278-holmstrom-avoimuus-ja-demokratia#comments Kotimaa Avoimuus Demagogia Demokratia Holmström Polarisaatio Fri, 10 Aug 2018 06:58:12 +0000 Antti Kuosmanen http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259278-holmstrom-avoimuus-ja-demokratia
Demokratia työpaikalla http://harrivuorenp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259205-demokratia-tyopaikalla <p>Joona-Hermanni Mäkinen <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10337721?utm_source=twitter-share&amp;utm_medium=social">kirjoitti eilen 7.8. kolumnin</a> &rdquo;Työpaikan tyranniasta&rdquo;. Kirjoituksessa käsitellään työpaikan hierarkioita ja tuodaan esille kuinka demokraattisesti johdetuissa yhtiöissä saataisiin todennäköisesti parempia tuloksia aikaan.</p><p>Ajatus sinällään ei ole huono. Kaikki työntekijät omistavat yrityksen ja tekevät yritystä koskevat päätökset yhdessä. Ei ole hierarkiaa vaan pyritään yhdessä viemään yritystä eteenpäin. Eihän siinä.</p><p>Tässä kohtaa on kuitenkin hyvä muistuttaa, että kukaan ei voi noukkia pelkkiä rusinoita pullasta. Jos kaikki työntekijät ovat tasavertaisia, se ei tarkoita ainoastaan yhtäläistä oikeutta osallistua päätöksentekoon ja samoja vapauksia kaikille. Se tarkoittaa myös sitä, että kukaan ei ole &rdquo;ainoastaan töissä täällä&rdquo;. Se tarkoittaa sitä, että yhtiön lainat takaavat jokainen, lomat pidetään sitten kuin työt antaa myöden, sairaana on hommat hoidettava, jos työt sitä vaatii jne jne. Ja jos yritys jostain syystä kaatuu, on kaikkien omakotitalot vaarassa. Vapaus osallistua päätöksentekoon ei ole pelkkää vapautta vaan jokaisella on velvollisuus osallistua päätöksentekoon. Halusi tai ei. Oli päätökset kivoja tai vähemmän kivoja.</p><p>Kuten sanottua, edellä kuvattu tapa hoitaa yritystä voi ihan hyvin toimia. Yhtä lailla yhtiö voi toimia hienosti hierarkkisessa päätöksenteossa. On myös paljon ihmisiä, jotka haluavat olla &rdquo;vain töissä&rdquo;. Eli myydä omaa työsuoritettaan kohtuullista korvausta vastaan sen enempää kantamatta vastuuta yhtiön velvoitteista. Eikä tässäkään ole mitään väärää. Mutta kenenkään on turha kuvitella, että &rdquo;demokraattisesti&rdquo; johdetussa yhtiössä pääsee nauttimaan vapauksista ilman vastuuta.</p><p>Tässäkin asiassa ne kulkevat käsi kädessä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Joona-Hermanni Mäkinen kirjoitti eilen 7.8. kolumnin ”Työpaikan tyranniasta”. Kirjoituksessa käsitellään työpaikan hierarkioita ja tuodaan esille kuinka demokraattisesti johdetuissa yhtiöissä saataisiin todennäköisesti parempia tuloksia aikaan.

Ajatus sinällään ei ole huono. Kaikki työntekijät omistavat yrityksen ja tekevät yritystä koskevat päätökset yhdessä. Ei ole hierarkiaa vaan pyritään yhdessä viemään yritystä eteenpäin. Eihän siinä.

Tässä kohtaa on kuitenkin hyvä muistuttaa, että kukaan ei voi noukkia pelkkiä rusinoita pullasta. Jos kaikki työntekijät ovat tasavertaisia, se ei tarkoita ainoastaan yhtäläistä oikeutta osallistua päätöksentekoon ja samoja vapauksia kaikille. Se tarkoittaa myös sitä, että kukaan ei ole ”ainoastaan töissä täällä”. Se tarkoittaa sitä, että yhtiön lainat takaavat jokainen, lomat pidetään sitten kuin työt antaa myöden, sairaana on hommat hoidettava, jos työt sitä vaatii jne jne. Ja jos yritys jostain syystä kaatuu, on kaikkien omakotitalot vaarassa. Vapaus osallistua päätöksentekoon ei ole pelkkää vapautta vaan jokaisella on velvollisuus osallistua päätöksentekoon. Halusi tai ei. Oli päätökset kivoja tai vähemmän kivoja.

Kuten sanottua, edellä kuvattu tapa hoitaa yritystä voi ihan hyvin toimia. Yhtä lailla yhtiö voi toimia hienosti hierarkkisessa päätöksenteossa. On myös paljon ihmisiä, jotka haluavat olla ”vain töissä”. Eli myydä omaa työsuoritettaan kohtuullista korvausta vastaan sen enempää kantamatta vastuuta yhtiön velvoitteista. Eikä tässäkään ole mitään väärää. Mutta kenenkään on turha kuvitella, että ”demokraattisesti” johdetussa yhtiössä pääsee nauttimaan vapauksista ilman vastuuta.

Tässäkin asiassa ne kulkevat käsi kädessä.

]]>
3 http://harrivuorenp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259205-demokratia-tyopaikalla#comments Demokratia Päätöksenteko Työ Wed, 08 Aug 2018 10:53:21 +0000 Harri Vuorenpää http://harrivuorenp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259205-demokratia-tyopaikalla
Edustuksellinen demokratia vai huijaridemokratia? http://ukkram09.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259186-edustuksellinen-demokratia-vai-huijaridemokratia <p>Meille kerrotaan, että elämme edustuksellisessa demokratiassa ja varsinkin poliittinen eliittimme viljelee tätä sanontaa edustuksellisesta demokratiasta hyvin usein. Myös monet blogistit ja kommentoijat palstalla muistavat mainita, miten järjestelmämme on edustuksellinen demokratia.</p><p>Mielestäni tämä ei pidä paikkaansa ja perustelen miksi me emme mielestäni elä edustuksellisessa demokratiassa.</p><p>Minusta edustuksellinen demokratia tarkoittaa sitä, että vaaliehdokas ennen vaaleja kertoo mielipiteensä asioista ja kansalaiset päättävät sitten, antavatko äänensä tälle edustajalle ja sille mitä hän edustaa.</p><p>Kun vaalien jälkeen tämä edustaja kääntääkin takkinsa ja alkaakin edustamaan aivan muita asioita kuin ennen vaaleja on luvannut, niin tässä kohtaa hän ei enää edustakaan niitä äänestäjiä jotka hänelle äänensä ovat antaneet. Eli kun vaaliehdokkaalla ei ole velvollisuutta pitää vaalilupauksiaan, hän ei enää edusta äänestäjiään ja tässä kohtaa edustuksellinen demokratia heittää kuperkeikan ja muuttuu huijaridemokratiaksi.</p><p>Huijaridemokratia sanana kuvaa paljon paremmin järjestelmäämme kuin edustuksellinen demokratia. Se kuka parhaiten osaa huijata äänestäjiä antamaan äänensä itselleen, on vaalivoittaja, Koska vaalilupauksia ei tarvitse pitää, on valta saatu huijaamalla.</p><p>Tällä hetkellä siniset ovat malliesimerkki demokratiamme erittäin surkeasta tilasta, kukaan ei ole antanut heille mandaattia sinisinä, vaan he ovat saaneet valtansa huijaamalla toisen puolueen, perussuomalaisten äänestäjiä. Kun kaikki kansanedustajat hyväksyvät asian tilan tällaisenaan, voidaan todeta ettei yksikään heistä ole oikeasti huolissaan demokratiasta tai oikeusvaltiomme tilasta, he ovat ainoastaan huolissaan omasta vallastaan ja hillotolpastaan. Demokratia ei siis kiinnosta päättäjiämme pätkääkään, vain valta ja raha ohjaavat heitä kaikkia.</p><p>Blogistina en ole huolissani ainoastaan poliitikkojemme demokratian vastaisista toimista ja kansalaisten huijaamisesta, vaan olen huolissani myöskin niistä kansalaisista, jotka nielevät tällaiset edustukselliset demokratiaväitteet, ajattelematta lainkaan, mitä edustuksellinen demokratia oikeasti tarkoittaa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Meille kerrotaan, että elämme edustuksellisessa demokratiassa ja varsinkin poliittinen eliittimme viljelee tätä sanontaa edustuksellisesta demokratiasta hyvin usein. Myös monet blogistit ja kommentoijat palstalla muistavat mainita, miten järjestelmämme on edustuksellinen demokratia.

Mielestäni tämä ei pidä paikkaansa ja perustelen miksi me emme mielestäni elä edustuksellisessa demokratiassa.

Minusta edustuksellinen demokratia tarkoittaa sitä, että vaaliehdokas ennen vaaleja kertoo mielipiteensä asioista ja kansalaiset päättävät sitten, antavatko äänensä tälle edustajalle ja sille mitä hän edustaa.

Kun vaalien jälkeen tämä edustaja kääntääkin takkinsa ja alkaakin edustamaan aivan muita asioita kuin ennen vaaleja on luvannut, niin tässä kohtaa hän ei enää edustakaan niitä äänestäjiä jotka hänelle äänensä ovat antaneet. Eli kun vaaliehdokkaalla ei ole velvollisuutta pitää vaalilupauksiaan, hän ei enää edusta äänestäjiään ja tässä kohtaa edustuksellinen demokratia heittää kuperkeikan ja muuttuu huijaridemokratiaksi.

Huijaridemokratia sanana kuvaa paljon paremmin järjestelmäämme kuin edustuksellinen demokratia. Se kuka parhaiten osaa huijata äänestäjiä antamaan äänensä itselleen, on vaalivoittaja, Koska vaalilupauksia ei tarvitse pitää, on valta saatu huijaamalla.

Tällä hetkellä siniset ovat malliesimerkki demokratiamme erittäin surkeasta tilasta, kukaan ei ole antanut heille mandaattia sinisinä, vaan he ovat saaneet valtansa huijaamalla toisen puolueen, perussuomalaisten äänestäjiä. Kun kaikki kansanedustajat hyväksyvät asian tilan tällaisenaan, voidaan todeta ettei yksikään heistä ole oikeasti huolissaan demokratiasta tai oikeusvaltiomme tilasta, he ovat ainoastaan huolissaan omasta vallastaan ja hillotolpastaan. Demokratia ei siis kiinnosta päättäjiämme pätkääkään, vain valta ja raha ohjaavat heitä kaikkia.

Blogistina en ole huolissani ainoastaan poliitikkojemme demokratian vastaisista toimista ja kansalaisten huijaamisesta, vaan olen huolissani myöskin niistä kansalaisista, jotka nielevät tällaiset edustukselliset demokratiaväitteet, ajattelematta lainkaan, mitä edustuksellinen demokratia oikeasti tarkoittaa.

]]>
23 http://ukkram09.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259186-edustuksellinen-demokratia-vai-huijaridemokratia#comments Demokratia Huijaaminen Wed, 08 Aug 2018 03:49:10 +0000 Markku Laitinen http://ukkram09.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259186-edustuksellinen-demokratia-vai-huijaridemokratia
Arvoisat herrat Hiilamo ja Holmström http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259056-arvoisat-herrat-hiilamo-ja-holmstrom <p>Hyvät professorit, Heikki Hiilamo ja Bengt Holmström, olette tulleet ulos ajatuksilla siitä, että ihmisten mahdollisuuksia vapaaseen keskusteluun tulee rajoittaa. Ensin Bengt Holmström valitti, että demokratia kärsii siitä, että keskeneräisiä asioita spekuloidaan julkisuudessa. Näkemys on sittemmin tuomittu muiden tieteentekijöiden toimesta. Tänään sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo esittää <a href="https://www.verkkouutiset.fi/heikki-hiilamo-populismi-pysaytettava-sosiaalisen-median-saantelylla/">Verkkouutisten mukaan</a> sitä, että sosiaalisen median populismia tulisi rajoittaa lainsäädännöllä.</p><p>Olen hyvin kriittinen molempia näkemyksiä kohtaan. Demokratia on kaikkialla maailmassa uuden edessä, jossa perinteiset rakenteet on pakko murtaa ja samalla löytää uusi yhteinen tapa luoda parempaa tulevaisuutta. Tästä syystä meidän on vain pakko sietää sitä, että siihen muutokseen liittyy myös huonoa kielenkäyttöä ja populistien sekä muiden eturyhmien opportunismia.&nbsp;</p><p>Olen Hiilamon kanssa samaa mieltä siitä, että yksi populismin synnyttäjistä on kasvanut eriarvoisuuden tunne. Monessa tapauksessa kyse ei edes ole pelkästä tunteesta, vaan ihan käytännön tilanteista. Olen myös samaa mieltä siitä, että erilaiset sosiaalisen median pienryhmät ovat generoineet huonoa kielenkäyttöä, uhriutumista ja suoranaisia hyökkäyksiä muita ihmisiä kohtaan.</p><p>En kuitenkaan näe viisaana lähteä rajoittamaan somen populismia lainsäädännöllä. Suoriin turvalisuutta koskeviin uhkauksiin pitää puuttua, mutta ei kaikkeen kielenkäyttöön, mikä tuntuu epämiellyttävältä.</p><p>Perustelen tätä useammallakin asialla.</p><p>Ensinnäkin sosiaalinen media on tuonut keskustelijoiksi paljon sellaisia ihmisiä, joilla ei ole kokemusta rakentavasta keskustelusta. Varsin moni heistä oppii ajan kanssa myös rakentavamman keskustelutavan, kun vain jaksamme. Vaikka heillä on näkemyksiä, joista olemme eri mieltä ja vaikka heidän tapansa eivät aina täytä hyvän keskustelun määreitä, on arvokasta, että he ovat mukana, sillä demokratiaa voidaan kehittää paremmaksi vain sillä, että siihen osallistuu mahdollisimman suuri joukko.&nbsp;</p><p>Toisekseen, jos lähdemme sille tielle, että rajoitamme populistista toimintaa somessa, niin kuka ja miten vetää rajat sille? Olemme hyvin nopeasti tilanteessa, jossa pieni ryhmä eliittiä määrittelee oikean ja väärän. Otetaan tästä ihan käytännön esimerkki. Tällä hetkellä suojellaan vahvasti naisten ja vähemmistöjen oikeuksia, joka on aivan oikein. Samalla kuitenkin pidetään sallittuna, että jokaista keski-ikäisen miehen tasa-arvopolitiikkaan liittyvää kriittistä huomiota saa haukkua setämiehen puheeksi. Pidän sitä ryhmään kohdistettuna vihapuheena, aivan samalla tavalla kuin vaikkapa monien äärioikeistolaisten matu -heittoja.</p><p>Kolmanneksi, meillä pitää olla mahdollisuus käyttää myös tunteita viestinnässä. On paljon parempi, kun saa sanoa asiansa suoraan, kuin se että pitää erityisen tarkkaan miettiä jokaista sanankäännettä ja sen seurauksena peitellä sitä, mitä oikeasti ajattelee. Tunnetasot eivät laske sanomalla, että sinulla ei ole oikeutta tunteisiisi, vaan sillä että opimme paremmin ymmärtämään tunteiden taustoja.&nbsp;</p><p>Neljäntenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä asiana on se, että tietotekniikka on jo niin pitkällä, että kykenemme analysoimaan hyvinkin tarkkaan eri keskusteluiden sävyä ja niihin liittyviä riskejä/ mahdollisuuksia. Jos kykenemme lainsäädäntöä tiukentamatta kokonaisena kansakuntana hyväksymään erilaisia keskustelutapoja, voimme myös antaa mahdollisuuden analysoida paljon paremmin kansakuntamme tilaa käytävien keskusteluiden kautta&nbsp; jatkossa.</p><p>Ihan lopuksi vielä yksi huomio. Huonoa keskustelua sosiaalisessa mediassa eivät harrasta ainoastaan populistit eikä vihakaan ole jäänyt heidän yksinoikeudekseen.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hyvät professorit, Heikki Hiilamo ja Bengt Holmström, olette tulleet ulos ajatuksilla siitä, että ihmisten mahdollisuuksia vapaaseen keskusteluun tulee rajoittaa. Ensin Bengt Holmström valitti, että demokratia kärsii siitä, että keskeneräisiä asioita spekuloidaan julkisuudessa. Näkemys on sittemmin tuomittu muiden tieteentekijöiden toimesta. Tänään sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo esittää Verkkouutisten mukaan sitä, että sosiaalisen median populismia tulisi rajoittaa lainsäädännöllä.

Olen hyvin kriittinen molempia näkemyksiä kohtaan. Demokratia on kaikkialla maailmassa uuden edessä, jossa perinteiset rakenteet on pakko murtaa ja samalla löytää uusi yhteinen tapa luoda parempaa tulevaisuutta. Tästä syystä meidän on vain pakko sietää sitä, että siihen muutokseen liittyy myös huonoa kielenkäyttöä ja populistien sekä muiden eturyhmien opportunismia. 

Olen Hiilamon kanssa samaa mieltä siitä, että yksi populismin synnyttäjistä on kasvanut eriarvoisuuden tunne. Monessa tapauksessa kyse ei edes ole pelkästä tunteesta, vaan ihan käytännön tilanteista. Olen myös samaa mieltä siitä, että erilaiset sosiaalisen median pienryhmät ovat generoineet huonoa kielenkäyttöä, uhriutumista ja suoranaisia hyökkäyksiä muita ihmisiä kohtaan.

En kuitenkaan näe viisaana lähteä rajoittamaan somen populismia lainsäädännöllä. Suoriin turvalisuutta koskeviin uhkauksiin pitää puuttua, mutta ei kaikkeen kielenkäyttöön, mikä tuntuu epämiellyttävältä.

Perustelen tätä useammallakin asialla.

Ensinnäkin sosiaalinen media on tuonut keskustelijoiksi paljon sellaisia ihmisiä, joilla ei ole kokemusta rakentavasta keskustelusta. Varsin moni heistä oppii ajan kanssa myös rakentavamman keskustelutavan, kun vain jaksamme. Vaikka heillä on näkemyksiä, joista olemme eri mieltä ja vaikka heidän tapansa eivät aina täytä hyvän keskustelun määreitä, on arvokasta, että he ovat mukana, sillä demokratiaa voidaan kehittää paremmaksi vain sillä, että siihen osallistuu mahdollisimman suuri joukko. 

Toisekseen, jos lähdemme sille tielle, että rajoitamme populistista toimintaa somessa, niin kuka ja miten vetää rajat sille? Olemme hyvin nopeasti tilanteessa, jossa pieni ryhmä eliittiä määrittelee oikean ja väärän. Otetaan tästä ihan käytännön esimerkki. Tällä hetkellä suojellaan vahvasti naisten ja vähemmistöjen oikeuksia, joka on aivan oikein. Samalla kuitenkin pidetään sallittuna, että jokaista keski-ikäisen miehen tasa-arvopolitiikkaan liittyvää kriittistä huomiota saa haukkua setämiehen puheeksi. Pidän sitä ryhmään kohdistettuna vihapuheena, aivan samalla tavalla kuin vaikkapa monien äärioikeistolaisten matu -heittoja.

Kolmanneksi, meillä pitää olla mahdollisuus käyttää myös tunteita viestinnässä. On paljon parempi, kun saa sanoa asiansa suoraan, kuin se että pitää erityisen tarkkaan miettiä jokaista sanankäännettä ja sen seurauksena peitellä sitä, mitä oikeasti ajattelee. Tunnetasot eivät laske sanomalla, että sinulla ei ole oikeutta tunteisiisi, vaan sillä että opimme paremmin ymmärtämään tunteiden taustoja. 

Neljäntenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä asiana on se, että tietotekniikka on jo niin pitkällä, että kykenemme analysoimaan hyvinkin tarkkaan eri keskusteluiden sävyä ja niihin liittyviä riskejä/ mahdollisuuksia. Jos kykenemme lainsäädäntöä tiukentamatta kokonaisena kansakuntana hyväksymään erilaisia keskustelutapoja, voimme myös antaa mahdollisuuden analysoida paljon paremmin kansakuntamme tilaa käytävien keskusteluiden kautta  jatkossa.

Ihan lopuksi vielä yksi huomio. Huonoa keskustelua sosiaalisessa mediassa eivät harrasta ainoastaan populistit eikä vihakaan ole jäänyt heidän yksinoikeudekseen.

]]>
36 http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259056-arvoisat-herrat-hiilamo-ja-holmstrom#comments Kotimaa Demokratia Keskustelukulttuuri Some Sat, 04 Aug 2018 11:27:43 +0000 Pasi Sillanpää http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259056-arvoisat-herrat-hiilamo-ja-holmstrom
Suomi ei ole Natsi-Saksa http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258928-suomi-ei-ole-natsi-saksa <p>Case <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10330803">Aino Pennanen</a> breikkasi eilen uutisissa. Vihreiden puheenjohtaja <strong>Touko Aalto </strong>ryntäsi puolustamaan puolueensa työntekijää antamalla lausuntoja eri medioille, muun muassa <a href="https://www.is.fi/politiikka/art-2000005775661.html">Ilta-Sanomille</a>. Lausunnossaan Aalto vertaa Suomen tilannetta vuonna 2018 muun muassa Natsi-Saksaan ja 50-luvun Alabamaan, jossa <strong>Rosa Parks</strong> vastusti rotuerottelua busseissa.</p><p>Kuten olen kirjoittanut aiemminkin, totean uudelleen että Suomen maahanmuuttopolitiikasta saa olla mitä mieltä haluaa. Siihen saa pyrkiä vaikuttamaan sellaiseen suuntaan jonka katsoo järkeväksi. Se on demokratiaa ja kuuluu kansalaisvapauksien piiriin.</p><p>Pitää myös hyväksyä se mahdollisuus, ettei yleinen mielipide ole samaa mieltä protestoijan kanssa. Olipa sitten sitä mieltä, että rajat kiikkiin ja muukalaiset ulos tai sitä mieltä, että pakkopalautuksille stoppi ja kaikki jääkööt ketkä haluavat, niin jos enemmistö löytää näkemyksensä jostain tältä väliltä, niin se on nyt vain siedettävä. Sekin on demokratiaa, että hyväksytään laillisen prosessin kautta oleskeluluvan saaneiden oikeus oleskella Suomessa ja se, että ne jotka on vastaavalla prosessilla määrätty poistettavaksi maasta, täältä myös poistetaan.</p><p><strong>Kansalaistottelemattomuus ei ole vapaudut vankilasta -kortti</strong></p><p>Moni Pennasen puolelle asettunut on vedonnut samoihin tai samanlaisiin esimerkkeihin kuin Touko Aalto. Heiltä kuitenkin unohtuu, ettei Suomi ole Natsi-Saksa, jossa vaaleihin osallistuminen, kokoontumis- ja yhdistymisvapaus, ilmaisunvapaus ja riippumaton oikeuslaitos oli tukahdutettu. Vastaavasti laillisen opposition kannalta mahdoton tilanne oli 80-luvun Puolassa, siirtomaa-ajan Intiassa, Apartheid-ajan Etelä-Afrikassa ja Yhdysvaltain etelävaltioissa ennen 1960-lukua.</p><p>Kansalaistottelemattomuus tai muu avoin vastarinta lain kirjainta vastaan on yleisen näkemyksen mukaan perusteltua, jos laillisia keinoja mielipiteenilmaisuun tai asioihin vaikuttamiseen ei ole. Tätä näkemystä edusti muun muassa <strong>Nelson Mandela</strong>, joka hyväksyi ANC:n avoimen ja lopulta aseellisen vastarinnan Apartheid-hallitusta vastaan vasta, kun Kansallispuolue oli estänyt mustien laillisen poliittisen toiminnan.</p><p>Myös Alabamassa mustia käytännössä estettiin esittämästä mielipidettään rotuerottelusta tai pääsemästä äänestäjiksi. Silloin oli täysin oikeutettua protestoida epäoikeudenmukaista lakia vastaan muilla keinoin. Se, ettei enemmistö kannata joitain näkemyksiä ja ne eivät sen vuoksi menesty demokraattisessa prosessissa ei vielä oikeuta ottamaan lakia omiin käsiin.</p><p><strong>Vaadi vain sellaiset oikeudet, jotka sallit vastustajillesi</strong></p><p>Jos lähdetään siitä, että ihmiset voivat aina halutessaan vastustaa epämieluisten lakien täytäntöönpanoa, olemme äkkiä tilanteessa, jossa <strong>Päivi Räsäsen </strong>ajatus siitä, että kristilliseen vakaumukseen vedoten voi kieltäytyä toteuttamasta lääketieteellisiä toimenpiteitä on ok, tai vastaavasti <strong>Timo Soini </strong>voi mennä estämään ruhollaan homopareja marssimasta maistraattiin, koska hänen vakaumuksensa menee rikki. Puhumattakaan nyt siitä, että maahanmuuton vastustajat voisivat mennä ihmismuuriksi Torniojoen sillalle estämään turvapaikanhakijoiden tulon maahan.</p><p>Kun ymmärtää, ettei tämä yhteiskunta toimi mitenkään, jos ihmiset varaavat veto-oikeuden epämieluisaan lainsäädäntöön eivätkä kunnioita demokratiaa, ymmärtää myös että kansalaistottelemattomuuden paikka on vasta sitten, kun muita toimintavaihtoehtoja ei kerta kaikkiaan ole.</p><p>EDIT: Lisätty piirakkadiagrammi, joka avaa viime vuoden palautuslukujen pohjalta, kuinka todennäköistä oli että kyseessä on turvapaikanhakijan käännyttäminen tai kenenkään toimittaminen valtioon, jota voi etäisesti pitää uhkana hengelle tai terveydelle.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Case Aino Pennanen breikkasi eilen uutisissa. Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto ryntäsi puolustamaan puolueensa työntekijää antamalla lausuntoja eri medioille, muun muassa Ilta-Sanomille. Lausunnossaan Aalto vertaa Suomen tilannetta vuonna 2018 muun muassa Natsi-Saksaan ja 50-luvun Alabamaan, jossa Rosa Parks vastusti rotuerottelua busseissa.

Kuten olen kirjoittanut aiemminkin, totean uudelleen että Suomen maahanmuuttopolitiikasta saa olla mitä mieltä haluaa. Siihen saa pyrkiä vaikuttamaan sellaiseen suuntaan jonka katsoo järkeväksi. Se on demokratiaa ja kuuluu kansalaisvapauksien piiriin.

Pitää myös hyväksyä se mahdollisuus, ettei yleinen mielipide ole samaa mieltä protestoijan kanssa. Olipa sitten sitä mieltä, että rajat kiikkiin ja muukalaiset ulos tai sitä mieltä, että pakkopalautuksille stoppi ja kaikki jääkööt ketkä haluavat, niin jos enemmistö löytää näkemyksensä jostain tältä väliltä, niin se on nyt vain siedettävä. Sekin on demokratiaa, että hyväksytään laillisen prosessin kautta oleskeluluvan saaneiden oikeus oleskella Suomessa ja se, että ne jotka on vastaavalla prosessilla määrätty poistettavaksi maasta, täältä myös poistetaan.

Kansalaistottelemattomuus ei ole vapaudut vankilasta -kortti

Moni Pennasen puolelle asettunut on vedonnut samoihin tai samanlaisiin esimerkkeihin kuin Touko Aalto. Heiltä kuitenkin unohtuu, ettei Suomi ole Natsi-Saksa, jossa vaaleihin osallistuminen, kokoontumis- ja yhdistymisvapaus, ilmaisunvapaus ja riippumaton oikeuslaitos oli tukahdutettu. Vastaavasti laillisen opposition kannalta mahdoton tilanne oli 80-luvun Puolassa, siirtomaa-ajan Intiassa, Apartheid-ajan Etelä-Afrikassa ja Yhdysvaltain etelävaltioissa ennen 1960-lukua.

Kansalaistottelemattomuus tai muu avoin vastarinta lain kirjainta vastaan on yleisen näkemyksen mukaan perusteltua, jos laillisia keinoja mielipiteenilmaisuun tai asioihin vaikuttamiseen ei ole. Tätä näkemystä edusti muun muassa Nelson Mandela, joka hyväksyi ANC:n avoimen ja lopulta aseellisen vastarinnan Apartheid-hallitusta vastaan vasta, kun Kansallispuolue oli estänyt mustien laillisen poliittisen toiminnan.

Myös Alabamassa mustia käytännössä estettiin esittämästä mielipidettään rotuerottelusta tai pääsemästä äänestäjiksi. Silloin oli täysin oikeutettua protestoida epäoikeudenmukaista lakia vastaan muilla keinoin. Se, ettei enemmistö kannata joitain näkemyksiä ja ne eivät sen vuoksi menesty demokraattisessa prosessissa ei vielä oikeuta ottamaan lakia omiin käsiin.

Vaadi vain sellaiset oikeudet, jotka sallit vastustajillesi

Jos lähdetään siitä, että ihmiset voivat aina halutessaan vastustaa epämieluisten lakien täytäntöönpanoa, olemme äkkiä tilanteessa, jossa Päivi Räsäsen ajatus siitä, että kristilliseen vakaumukseen vedoten voi kieltäytyä toteuttamasta lääketieteellisiä toimenpiteitä on ok, tai vastaavasti Timo Soini voi mennä estämään ruhollaan homopareja marssimasta maistraattiin, koska hänen vakaumuksensa menee rikki. Puhumattakaan nyt siitä, että maahanmuuton vastustajat voisivat mennä ihmismuuriksi Torniojoen sillalle estämään turvapaikanhakijoiden tulon maahan.

Kun ymmärtää, ettei tämä yhteiskunta toimi mitenkään, jos ihmiset varaavat veto-oikeuden epämieluisaan lainsäädäntöön eivätkä kunnioita demokratiaa, ymmärtää myös että kansalaistottelemattomuuden paikka on vasta sitten, kun muita toimintavaihtoehtoja ei kerta kaikkiaan ole.

EDIT: Lisätty piirakkadiagrammi, joka avaa viime vuoden palautuslukujen pohjalta, kuinka todennäköistä oli että kyseessä on turvapaikanhakijan käännyttäminen tai kenenkään toimittaminen valtioon, jota voi etäisesti pitää uhkana hengelle tai terveydelle.

]]>
79 http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258928-suomi-ei-ole-natsi-saksa#comments Kotimaa Aino Pennanen Demokratia Kansalaisaktivismi Pakkopalautukset Touko Aalto Wed, 01 Aug 2018 08:44:31 +0000 Eetu Kinnunen http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258928-suomi-ei-ole-natsi-saksa
Tietämisen ylistys http://jarmokoponen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258855-tietamisen-ylistys <p>Kun helle pysäyttää mielen, katse käy mieluummin kirjahyllyyn kuin vasaraan. Kaivoin esiin Popperin, Fukuyaman, Blochin ja MacIntyren sekä ja K.G.Idmanin.</p><p>Lukemiseni taustalla on kysymys siitä, mitä on historia ja millainen maailma muodostuu elettäväksemme kun voimme olettaa, että Kiinassa ja Venäjällä sekä myös Yhdysvalloissa vahvistuu nykyinen linja, jossa ei ole entistä sijaa suvaitsevaiselle länsimaisittain ymmärretylle liberaalille demokratialle.</p><p>En ihmettele, että maailmamme tilasta puhutaan totuuden jälkeisenä aikana. Enkä kummastu sitäkään, että tutkijat pitävät käsitettä vahvasti yksinkertaistettuna. Tietoa tarjotaan koko ajan, mutta ihmiset tyytyvät kapea-alaisiin näkemyksiin, kevyisiin ja helposti hetkeksi muistettaviin olettamuksiin ja mielipiteisiin.</p><p>Syyllisiä ovat kaikki. Toiset ovat vaan tehokkaampia käyttämään tilanteita hyväkseen.</p><p>Venäjä on maailman johtavia epävakauden ja kaiken sortin hybridivaikuttamisen viejiä. Yhdysvallat on samaan aikaan jakautunut. Suvaitsevaisten radikalisoitumista odotetaan.</p><p>Suoraviivaista vallanpitoa tukeva politiikka nostaa päätään Euroopassa ja vahvistaa marginaalista keskustan vastavoimaksi nousseita henkilöitä. Mutta vain toistaiseksi.</p><p>**</p><p><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Gustaf_Idman">K.G.Idman: Maamme itsenäistymisen vuosilta</a></p><p>&rdquo;Pietarista palattuani oli aikomukseni käydä Moskovassakin ja oleskella siellä jonkin aikaa sekä kuunnella luennoita sikäläisessä yliopistossa. Kesä ei siihen kuitenkaan ollut sopiva vuodenaika. Paitsi venäjään minun oli valtio- ja kansainvälisoikeudellisten opintojeni vuoksi tutustuttava myös englanninkieleen. Tampereen kouluissa, kauppakoulua lukuun ottamatta, sitä ei luettu, eikä se ollut edes vapaaehtoisena aineena.&nbsp;&nbsp; Sen opiskeleminen tuli Suomessa vasta myöhemmin muotiin.&nbsp; Niiden lukumäärä, jotka menivät Englantiin harjoittamaan opintojaan, oli ennen ensimmäistä maailmansotaa melkein sormin laskettavissa. Oltuani kuukauden päivät maalla Teiskossa lähdin muutamiksi kuukausiksi Englantiin.&nbsp; Siellä ollessani puhkesi Ranskan ja Saksan välinen Marokkoa koskeva selkkaus, joka oli vähällä aiheuttaa sen maailmanpalon, joka sitten syntyi muutamia vuosia myöhemmin.&nbsp; Lokakuussa palasin kotiin Helsinkiin. Kun marraskuussa 1911 tulin Moskovaan, vuodenaika oli mahdollisimman epäsuotuisa. &rdquo;</p><p>**</p><p>&rdquo;Suomi oli yleensä halunnut pysyä erillään suurvaltain välisestä voimainmittelystä. Ennen sisällissotaamme olivat kaikki &mdash; joitakin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta &mdash; olleet puolueettomuuspolitiikan kannattajia. Neuvosto-Venäjän tunnustettua Suomen itsenäisyyden oli tämä ajatussuunta tullut ikään kuin virallisestikin vahvistetuksi, mutta kapinallisten Venäjän taholta saama apu sai sittemmin aikaan, että tässä suhteessa&nbsp; tapahtui&nbsp;&nbsp; muutos.&nbsp;&nbsp; Aktivistipuolueen&nbsp; johtomiehet, jotka&nbsp;&nbsp; Saksan&nbsp; voittoon&nbsp; uskoen&nbsp; olivat suunnitelleet&nbsp; Suomen itsenäistymistä&nbsp; tämän&nbsp; maan avulla, olivat alun pitäen ajatelleet jonkinlaista liittoa tai ainakin&nbsp; erittäin&nbsp; läheistä suhdetta Suomen ja Saksan välillä.&rdquo;</p><p><strong>Avoin yhteiskunta ja sen viholliset</strong>; <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Karl_Popper">K.R. Popper</a>: The Open Society and its Enemies</p><p>&rdquo;Ei ole olemassa mitään ihmiskunnan historiaa, on ainoastaan lukematon määrä ihmiselämän eri aspektien historioita. Eräs näistä on poliittisen vallan historia, joka nostetaan maailmanhistoriaksi. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tämä on loukkaus jokaista säädyllistä ihmiskuntakäsitystä kohtaan. Se ei merkitse juuri muuta kuin kavalluksen tai ryöstelyn tai myrkyttämisen historian käsittelemistä ihmiskunnan historiana. Valtapolitiikan historia ei ole nimittäin muuta kuin kansainvälisen rikoksen ja joukkomurhien historiaa (se sisältää toki eräitä yrityksiä näiden lopettamiseksi). Tätä historiaa opetetaan koulussa, ja eräät suurimmat rikolliset kohotetaan tämän historian sankareiksi. &rdquo;</p><p>**</p><p>&rdquo;Miksi sitten on valittu juuri valtapolitiikan historia, eikä esimerkiksi uskonnon tai runouden historiaa? Tähän on useita syitä. Eräs on se, että valta koskettaa meitä kaikkia, ja runous koskettaa vain harvoja. Toinen syy on se, että ihmiset ovat taipuvaisia palvomaan valtaa. Ei ole epäilystäkään siitä, että vallan palvonta on pahimman laatuista inhimillistä epäjumalan palvontaa, jäänne kahleiden ja inhimillisen orjuuden aikakaudelta. Vallan palvonta syntyy pelosta, tunteesta, jota täysin oikeutetusti halveksitaan. Kolmas syy siihen, että valtapolitiikasta on tehty &raquo;historian&raquo; ydin, on se, että vallanpitäjät halusivat tulla palvotuiksi ja saattoivat pakottamalla toteuttaa toiveensa. Monet historiankirjoittajat työskentelivät keisareiden, kenraaleiden ja diktaattoreiden valvonnassa. &rdquo;</p><p><strong>Historian puolustus</strong>; <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Marc_Bloch">Marc Bloch</a>: Apologie pour l&rsquo;histoire ou Metier d&rsquo;historien</p><p>&rdquo;Maailmassa on tutkijoita, jotka käyttävät kaiken energiansa ja hyväntahtoisuutensa löytääkseen keskenään ristiriitaisten väitteiden välisen keskitien. He muistuttavat poikaviikaria, jolta opettaja kysyi kahden neliöjuurta: kun yksi vierustoveri kuiskasi &raquo;4&raquo; ja toinen &raquo;8&raquo;. Hän uskoi osuvansa oikeaan vastatessaan &raquo;6. Tämän jälkeen piti vielä valita, kumpi todiste oli hylättävä ja kumpi hyväksyttävä. Psykologisen analyysin annettiin ratkaista: otaksutut todenmukaisuuden, valheen tai erehdyksen syyt punnittiin vuoron perään kaikkien todisteiden kohdalla. Kyseisellä arviointimenetelmällä saavutettiin tässä erityisessä tapauksessa lähes absoluuttinen todistusarvo. Toisenlaisissa olosuhteissa vastaava menetelmä sisältää todennäköisesti paljon enemmän epävarmuustekijöitä. Hienosäikeiselle motiivien annostelulle perustuvat johtopäätökset edellyttävät laajaa alenevaa sarjaa, joka kattaa kaikki vaihtoehdot äärimmäisen mahdollisesta yksinkertaisesti todennäköiseen. &rdquo;</p><p>**</p><p>&rdquo;Jokainen Waterloon taisteluun osallistunut tiesi, että Napoleon hävisi sen. Pitäisimme epäluotettavana todistajaa, joka omaperäisyyttään kieltäisi tappion. Toisaalta on myönnettävä, ettei ranskan kielessä ole kovin monia erilaisia tapoja ilmaista, että Napoleon voitettiin Waterloossa, mikäli rajoitutaan asian yksinkertaiseen ja koruttomaan toteamiseen. Entä jos kaksi todistajaa, tai sellaiseksi itseään kutsuvaa, kuvailee taistelua aivan samoin sanoin? Tai täsmälleen samat yksityiskohdat mainiten, vaikka ilmaisultaan poikkeavasti? Tekisimme epäröimättä johtopäätöksen, että toinen kahdesta lähteestä on kopioinut toista tai molemmat jäljentävät yhteistä esikuvaa. Järkemme nimittäin kieltäytyy hyväksymästä, että kaksi eri paikassa sijaitsevaa, huomiokyvyltään erilaista todistajaa olisi voinut havaita kohta kohdalta tarkalleen samat tapahtumat, tai kaksi toisistaan riippumatta työskentelevää kirjailijaa olisi sattumalta tullut valinneeksi ranskan kielen lukemattomien sanojen joukosta samat termit ja yhdistänyt ne täsmälleen samoiksi lauseiksi kertoakseen samoista asioista. Jos molemmat kertomukset esitetään suoraan todellisuutta kuvaavina, vähintäänkin toisen niistä on väistämättä valehdeltava. &rdquo;</p><p><strong>Hyveiden jäljillä - moraaliteoreettinen tutkimus</strong>; <a href="http://Alisdair Maclntyre">Alasdair Maclntyre:</a> After Virtue: A Study in Moral Theory</p><p>&rdquo;Patrioottisuus hyveenä pohjautuu tai pohjautui kiintymykseen, joka kohdistuu ensisijaisesti poliittiseen tai moraaliseen yhteisöön ja vasta toissijaisesti tuon yhteisön valtiolliseen hallitusvaltaan. Mutta patrioottisuutta harjoitettiin tyypillisesti olemalla uskollinen hallitusvallalle tai ottamalla vastuuta sen järjestämisestä. Silloin kun valtiollisen hallitusvallan suhde moraaliseen yhteisöön on kyseenalaistunut sekä hallitusvallan muuttuneen luonteen että yhteiskunnasta puuttuvan moraalisen konsensuksen vuoksi, ei patrioottisuudesta enää voi olla minkäänlaista selkeää, yksiselitteistä ja opetettavaa käsitystä. Vaikka uskollisuus omaa maata eli yhteisöä kohtaan säilyisikin keskeisenä hyveenä, sen ei enää tarvitse olla kuuliaisuutta juuri sitä hallitusvaltaa kohtaan, jonka määräysvallan alaisena satutaan olemaan.&rdquo; &nbsp;</p><p><strong>Historian loppu ja viimeinen ihminen</strong>; <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Francis_Fukuyama">Francis Fukuyama</a>: The End of History and the Last Man</p><p>&rdquo;Jos nykyajan liberaalisen demokratian terveys riippuu kansalaisyhteiskunnan terveydestä ja jos tämä taas riippuu kansan oma-aloitteisesta kyvystä yhteistoimintaan, on selvää, että liberalismin on menestyäkseen saatava tukea omien periaatteidensa piirin ulkopuolelta. Tocquevillen huomion kohteiksi joutuneet kansalaisten yhteenliittymät ja yhteisöt eivät olleet useinkaan syntyneet liberaalisten periaatteiden pohjalle, vaan nojautuivat uskontoon, etniseen ryhmäkuntaisuuteen tai johonkin muuhun irrationaaliseen perustaan. Näin siis menestyksekäs poliittisen elämän modernisoituminen edellyttää, että sen tuottaman oikeuksien ja perustuslaillisten järjestelyjen kehyksen sisällä säilytetään jotakin modernisuutta edeltävästä menneisyydestä: kansojen on säilyttävä ja valtioiden voiton on jäätävä epätäydelliseksi.&rdquo;</p><p>&nbsp;**</p><p>&rdquo;Vaikka liberalismin toteuttamispyrkimys on onnistunut 400 viime vuoden aikana kutakuinkin täysin poistamaan megalothymian näkyvimmät muodot poliittisesta elämästä, yhteiskuntaamme askarruttavat näin ollen kuitenkin arvokkuuden tasa-arvoistamisen ongelmat myös tulevaisuudessa. Nykypäivien demokraattisessa Amerikassa hyvin monet ihmiset keskittyvät elämässään pyrkimyksiin kaikkien eriarvoisuuden jäänteidenkin poistamiseksi täydellisesti. He haluavat varmistaa, ettei yhdenkään pikkutytön tarvitse maksaa hiustensa leikkaamisesta enempää kuin pikkupojan, ettei yhdessäkään partiolippukunnassa torjuta homoseksuaalisia partiojohtajia, ettei rakenneta yhtään rakennusta, jonka pääovelle ei pääse päällystettyä pyörätuoliluiskaa pitkin. Amerikkalaisessa yhteiskunnassa ilmenee tällaisia kiihkeitä pyrkimyksiä juuri sen takia, että jäljellä olevat eriarvoisuuden muodot ovat vähäisiä &mdash; eikä niiden vähäisyydestä huolimatta.&rdquo;</p><p>&rdquo;Demokraattisissa maissa on rakastettu tasa-arvoisuutta syvemmin ja pysyvämmin kuin vapautta. Vapaus on voitu saavuttaa myös ilman demokratiaa, mutta tasa-arvoisuus on ollut demokraattisten aikakausien ainoalaatuinen tunnuspiirre, ja tästä syystä ihmiset ovat pitäneet sitkeämmin kiinni siitä. Vapauden kohtuuttomat ääri-ilmiöt &mdash; jonkun Leona Helmsleyn tai Donald Trumpin röyhkeä mahtailu, jonkun Ivan Boeskyn tai Michael Milkenin rikokset, Exxon Valdezin Prudhoe Bayssa Alaskan rannikkoluonnolle tuottama tuho &mdash; näkyvät paljon selvemmin kuin äärimmäisen tasa-arvoisuuspyrkimyksen vahingolliset vaikutukset kuten keskinkertaisuuden vallan hiipivä eteneminen ja enemmistön tyrannia. Ja kun poliittinen vapaus suo pienelle kansalaisten joukolle runsasta mielihyvää, tasa-arvoisuus antaa kansan suurille joukolle pieniä nautintoja<strong>. </strong>&rdquo;</p><p>**</p><p>Kullasta, krumeluurista ja vallasta voipuneita on nostettu historioissa merkkihenkilöksi ennenkin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kun helle pysäyttää mielen, katse käy mieluummin kirjahyllyyn kuin vasaraan. Kaivoin esiin Popperin, Fukuyaman, Blochin ja MacIntyren sekä ja K.G.Idmanin.

Lukemiseni taustalla on kysymys siitä, mitä on historia ja millainen maailma muodostuu elettäväksemme kun voimme olettaa, että Kiinassa ja Venäjällä sekä myös Yhdysvalloissa vahvistuu nykyinen linja, jossa ei ole entistä sijaa suvaitsevaiselle länsimaisittain ymmärretylle liberaalille demokratialle.

En ihmettele, että maailmamme tilasta puhutaan totuuden jälkeisenä aikana. Enkä kummastu sitäkään, että tutkijat pitävät käsitettä vahvasti yksinkertaistettuna. Tietoa tarjotaan koko ajan, mutta ihmiset tyytyvät kapea-alaisiin näkemyksiin, kevyisiin ja helposti hetkeksi muistettaviin olettamuksiin ja mielipiteisiin.

Syyllisiä ovat kaikki. Toiset ovat vaan tehokkaampia käyttämään tilanteita hyväkseen.

Venäjä on maailman johtavia epävakauden ja kaiken sortin hybridivaikuttamisen viejiä. Yhdysvallat on samaan aikaan jakautunut. Suvaitsevaisten radikalisoitumista odotetaan.

Suoraviivaista vallanpitoa tukeva politiikka nostaa päätään Euroopassa ja vahvistaa marginaalista keskustan vastavoimaksi nousseita henkilöitä. Mutta vain toistaiseksi.

**

K.G.Idman: Maamme itsenäistymisen vuosilta

”Pietarista palattuani oli aikomukseni käydä Moskovassakin ja oleskella siellä jonkin aikaa sekä kuunnella luennoita sikäläisessä yliopistossa. Kesä ei siihen kuitenkaan ollut sopiva vuodenaika. Paitsi venäjään minun oli valtio- ja kansainvälisoikeudellisten opintojeni vuoksi tutustuttava myös englanninkieleen. Tampereen kouluissa, kauppakoulua lukuun ottamatta, sitä ei luettu, eikä se ollut edes vapaaehtoisena aineena.   Sen opiskeleminen tuli Suomessa vasta myöhemmin muotiin.  Niiden lukumäärä, jotka menivät Englantiin harjoittamaan opintojaan, oli ennen ensimmäistä maailmansotaa melkein sormin laskettavissa. Oltuani kuukauden päivät maalla Teiskossa lähdin muutamiksi kuukausiksi Englantiin.  Siellä ollessani puhkesi Ranskan ja Saksan välinen Marokkoa koskeva selkkaus, joka oli vähällä aiheuttaa sen maailmanpalon, joka sitten syntyi muutamia vuosia myöhemmin.  Lokakuussa palasin kotiin Helsinkiin. Kun marraskuussa 1911 tulin Moskovaan, vuodenaika oli mahdollisimman epäsuotuisa. ”

**

”Suomi oli yleensä halunnut pysyä erillään suurvaltain välisestä voimainmittelystä. Ennen sisällissotaamme olivat kaikki — joitakin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta — olleet puolueettomuuspolitiikan kannattajia. Neuvosto-Venäjän tunnustettua Suomen itsenäisyyden oli tämä ajatussuunta tullut ikään kuin virallisestikin vahvistetuksi, mutta kapinallisten Venäjän taholta saama apu sai sittemmin aikaan, että tässä suhteessa  tapahtui   muutos.   Aktivistipuolueen  johtomiehet, jotka   Saksan  voittoon  uskoen  olivat suunnitelleet  Suomen itsenäistymistä  tämän  maan avulla, olivat alun pitäen ajatelleet jonkinlaista liittoa tai ainakin  erittäin  läheistä suhdetta Suomen ja Saksan välillä.”

Avoin yhteiskunta ja sen viholliset; K.R. Popper: The Open Society and its Enemies

”Ei ole olemassa mitään ihmiskunnan historiaa, on ainoastaan lukematon määrä ihmiselämän eri aspektien historioita. Eräs näistä on poliittisen vallan historia, joka nostetaan maailmanhistoriaksi. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tämä on loukkaus jokaista säädyllistä ihmiskuntakäsitystä kohtaan. Se ei merkitse juuri muuta kuin kavalluksen tai ryöstelyn tai myrkyttämisen historian käsittelemistä ihmiskunnan historiana. Valtapolitiikan historia ei ole nimittäin muuta kuin kansainvälisen rikoksen ja joukkomurhien historiaa (se sisältää toki eräitä yrityksiä näiden lopettamiseksi). Tätä historiaa opetetaan koulussa, ja eräät suurimmat rikolliset kohotetaan tämän historian sankareiksi. ”

**

”Miksi sitten on valittu juuri valtapolitiikan historia, eikä esimerkiksi uskonnon tai runouden historiaa? Tähän on useita syitä. Eräs on se, että valta koskettaa meitä kaikkia, ja runous koskettaa vain harvoja. Toinen syy on se, että ihmiset ovat taipuvaisia palvomaan valtaa. Ei ole epäilystäkään siitä, että vallan palvonta on pahimman laatuista inhimillistä epäjumalan palvontaa, jäänne kahleiden ja inhimillisen orjuuden aikakaudelta. Vallan palvonta syntyy pelosta, tunteesta, jota täysin oikeutetusti halveksitaan. Kolmas syy siihen, että valtapolitiikasta on tehty »historian» ydin, on se, että vallanpitäjät halusivat tulla palvotuiksi ja saattoivat pakottamalla toteuttaa toiveensa. Monet historiankirjoittajat työskentelivät keisareiden, kenraaleiden ja diktaattoreiden valvonnassa. ”

Historian puolustus; Marc Bloch: Apologie pour l’histoire ou Metier d’historien

”Maailmassa on tutkijoita, jotka käyttävät kaiken energiansa ja hyväntahtoisuutensa löytääkseen keskenään ristiriitaisten väitteiden välisen keskitien. He muistuttavat poikaviikaria, jolta opettaja kysyi kahden neliöjuurta: kun yksi vierustoveri kuiskasi »4» ja toinen »8». Hän uskoi osuvansa oikeaan vastatessaan »6. Tämän jälkeen piti vielä valita, kumpi todiste oli hylättävä ja kumpi hyväksyttävä. Psykologisen analyysin annettiin ratkaista: otaksutut todenmukaisuuden, valheen tai erehdyksen syyt punnittiin vuoron perään kaikkien todisteiden kohdalla. Kyseisellä arviointimenetelmällä saavutettiin tässä erityisessä tapauksessa lähes absoluuttinen todistusarvo. Toisenlaisissa olosuhteissa vastaava menetelmä sisältää todennäköisesti paljon enemmän epävarmuustekijöitä. Hienosäikeiselle motiivien annostelulle perustuvat johtopäätökset edellyttävät laajaa alenevaa sarjaa, joka kattaa kaikki vaihtoehdot äärimmäisen mahdollisesta yksinkertaisesti todennäköiseen. ”

**

”Jokainen Waterloon taisteluun osallistunut tiesi, että Napoleon hävisi sen. Pitäisimme epäluotettavana todistajaa, joka omaperäisyyttään kieltäisi tappion. Toisaalta on myönnettävä, ettei ranskan kielessä ole kovin monia erilaisia tapoja ilmaista, että Napoleon voitettiin Waterloossa, mikäli rajoitutaan asian yksinkertaiseen ja koruttomaan toteamiseen. Entä jos kaksi todistajaa, tai sellaiseksi itseään kutsuvaa, kuvailee taistelua aivan samoin sanoin? Tai täsmälleen samat yksityiskohdat mainiten, vaikka ilmaisultaan poikkeavasti? Tekisimme epäröimättä johtopäätöksen, että toinen kahdesta lähteestä on kopioinut toista tai molemmat jäljentävät yhteistä esikuvaa. Järkemme nimittäin kieltäytyy hyväksymästä, että kaksi eri paikassa sijaitsevaa, huomiokyvyltään erilaista todistajaa olisi voinut havaita kohta kohdalta tarkalleen samat tapahtumat, tai kaksi toisistaan riippumatta työskentelevää kirjailijaa olisi sattumalta tullut valinneeksi ranskan kielen lukemattomien sanojen joukosta samat termit ja yhdistänyt ne täsmälleen samoiksi lauseiksi kertoakseen samoista asioista. Jos molemmat kertomukset esitetään suoraan todellisuutta kuvaavina, vähintäänkin toisen niistä on väistämättä valehdeltava. ”

Hyveiden jäljillä - moraaliteoreettinen tutkimus; Alasdair Maclntyre: After Virtue: A Study in Moral Theory

”Patrioottisuus hyveenä pohjautuu tai pohjautui kiintymykseen, joka kohdistuu ensisijaisesti poliittiseen tai moraaliseen yhteisöön ja vasta toissijaisesti tuon yhteisön valtiolliseen hallitusvaltaan. Mutta patrioottisuutta harjoitettiin tyypillisesti olemalla uskollinen hallitusvallalle tai ottamalla vastuuta sen järjestämisestä. Silloin kun valtiollisen hallitusvallan suhde moraaliseen yhteisöön on kyseenalaistunut sekä hallitusvallan muuttuneen luonteen että yhteiskunnasta puuttuvan moraalisen konsensuksen vuoksi, ei patrioottisuudesta enää voi olla minkäänlaista selkeää, yksiselitteistä ja opetettavaa käsitystä. Vaikka uskollisuus omaa maata eli yhteisöä kohtaan säilyisikin keskeisenä hyveenä, sen ei enää tarvitse olla kuuliaisuutta juuri sitä hallitusvaltaa kohtaan, jonka määräysvallan alaisena satutaan olemaan.”  

Historian loppu ja viimeinen ihminen; Francis Fukuyama: The End of History and the Last Man

”Jos nykyajan liberaalisen demokratian terveys riippuu kansalaisyhteiskunnan terveydestä ja jos tämä taas riippuu kansan oma-aloitteisesta kyvystä yhteistoimintaan, on selvää, että liberalismin on menestyäkseen saatava tukea omien periaatteidensa piirin ulkopuolelta. Tocquevillen huomion kohteiksi joutuneet kansalaisten yhteenliittymät ja yhteisöt eivät olleet useinkaan syntyneet liberaalisten periaatteiden pohjalle, vaan nojautuivat uskontoon, etniseen ryhmäkuntaisuuteen tai johonkin muuhun irrationaaliseen perustaan. Näin siis menestyksekäs poliittisen elämän modernisoituminen edellyttää, että sen tuottaman oikeuksien ja perustuslaillisten järjestelyjen kehyksen sisällä säilytetään jotakin modernisuutta edeltävästä menneisyydestä: kansojen on säilyttävä ja valtioiden voiton on jäätävä epätäydelliseksi.”

 **

”Vaikka liberalismin toteuttamispyrkimys on onnistunut 400 viime vuoden aikana kutakuinkin täysin poistamaan megalothymian näkyvimmät muodot poliittisesta elämästä, yhteiskuntaamme askarruttavat näin ollen kuitenkin arvokkuuden tasa-arvoistamisen ongelmat myös tulevaisuudessa. Nykypäivien demokraattisessa Amerikassa hyvin monet ihmiset keskittyvät elämässään pyrkimyksiin kaikkien eriarvoisuuden jäänteidenkin poistamiseksi täydellisesti. He haluavat varmistaa, ettei yhdenkään pikkutytön tarvitse maksaa hiustensa leikkaamisesta enempää kuin pikkupojan, ettei yhdessäkään partiolippukunnassa torjuta homoseksuaalisia partiojohtajia, ettei rakenneta yhtään rakennusta, jonka pääovelle ei pääse päällystettyä pyörätuoliluiskaa pitkin. Amerikkalaisessa yhteiskunnassa ilmenee tällaisia kiihkeitä pyrkimyksiä juuri sen takia, että jäljellä olevat eriarvoisuuden muodot ovat vähäisiä — eikä niiden vähäisyydestä huolimatta.”

”Demokraattisissa maissa on rakastettu tasa-arvoisuutta syvemmin ja pysyvämmin kuin vapautta. Vapaus on voitu saavuttaa myös ilman demokratiaa, mutta tasa-arvoisuus on ollut demokraattisten aikakausien ainoalaatuinen tunnuspiirre, ja tästä syystä ihmiset ovat pitäneet sitkeämmin kiinni siitä. Vapauden kohtuuttomat ääri-ilmiöt — jonkun Leona Helmsleyn tai Donald Trumpin röyhkeä mahtailu, jonkun Ivan Boeskyn tai Michael Milkenin rikokset, Exxon Valdezin Prudhoe Bayssa Alaskan rannikkoluonnolle tuottama tuho — näkyvät paljon selvemmin kuin äärimmäisen tasa-arvoisuuspyrkimyksen vahingolliset vaikutukset kuten keskinkertaisuuden vallan hiipivä eteneminen ja enemmistön tyrannia. Ja kun poliittinen vapaus suo pienelle kansalaisten joukolle runsasta mielihyvää, tasa-arvoisuus antaa kansan suurille joukolle pieniä nautintoja.

**

Kullasta, krumeluurista ja vallasta voipuneita on nostettu historioissa merkkihenkilöksi ennenkin.

]]>
18 http://jarmokoponen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258855-tietamisen-ylistys#comments Arvovaltapolitiikka Demokratia Historia Liberalismi Megalothymia Tue, 31 Jul 2018 11:06:09 +0000 Jarmo Koponen http://jarmokoponen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258855-tietamisen-ylistys
Demokratian kriisi on Suomessa http://villetavio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258465-demokratian-kriisi-on-suomessa <p>Demokratia joutuu kriisiin, jos nykyiset vallanpitäjät eivät kunnioita kansanäänestysten valintoja.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Suomessa tilanne on ehkä jopa pahempi kuin muissa länsimaissa, sillä hallituksessa istuu yhä näennäisellä mandaatilla väliaikaiseen tarkoitukseen luotu pienpuolue ilman yksiinkään vaaleihin osallistumista ja vailla kannatusta, ainoana tehtävänään tukea Sipilän ja Orpon agendaa sekä tietysti nostaa itselleen ministerin palkkioita ja pohjustaa uusia loikkauksiaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Vaikka Suomessa on vallassa tällainen historiallisen häpeällinen Sipilän loikkarihallitus, ovat &nbsp;lehdet keskittyneet lähinnä haukkumaan muiden maiden kansalaisten presidentinvalintoja tai kansanäänestyksiä (kuten Trump ja Brexit).</p><p>&nbsp;</p><p>Valtamediassa ei muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta koeta kovin haitalliseksi Suomessa vallitsevaa demokratiavajetta istuvan nukkehallituksen myötä, koska siniset soinilaiset tukevat riittävästi eliitin tukemia nykyisiä vallanpitäjiä. Suomen lehdistö ei ainakaan nykypäivänä tässä valossa vaikuta järin pätevältä demokratian suojelijalta vaan olisi pikemminkin valmis takaisin Kekkoslovakiaan jos vain sille mieluinen johtaja löytyy.</p><p>&nbsp;</p><p>Vaikka Sipilän nukkehallituksen tilanne korjautuu itsestään tulevilla uusilla eduskuntavaaleilla, on totuus uskallettava sanoa ääneen. Kansanvaltaa &nbsp;tulee kunnioittaa myös silloin kun vaalien lopputulos on itselle epämieluisa. Vaalien lopputulosta ei tule pyrkiä kiertämään teknisillä muotoseikoilla tai epäasiallisella painostuksella.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Demokratia joutuu kriisiin, jos nykyiset vallanpitäjät eivät kunnioita kansanäänestysten valintoja. 

 

Suomessa tilanne on ehkä jopa pahempi kuin muissa länsimaissa, sillä hallituksessa istuu yhä näennäisellä mandaatilla väliaikaiseen tarkoitukseen luotu pienpuolue ilman yksiinkään vaaleihin osallistumista ja vailla kannatusta, ainoana tehtävänään tukea Sipilän ja Orpon agendaa sekä tietysti nostaa itselleen ministerin palkkioita ja pohjustaa uusia loikkauksiaan.

 

Vaikka Suomessa on vallassa tällainen historiallisen häpeällinen Sipilän loikkarihallitus, ovat  lehdet keskittyneet lähinnä haukkumaan muiden maiden kansalaisten presidentinvalintoja tai kansanäänestyksiä (kuten Trump ja Brexit).

 

Valtamediassa ei muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta koeta kovin haitalliseksi Suomessa vallitsevaa demokratiavajetta istuvan nukkehallituksen myötä, koska siniset soinilaiset tukevat riittävästi eliitin tukemia nykyisiä vallanpitäjiä. Suomen lehdistö ei ainakaan nykypäivänä tässä valossa vaikuta järin pätevältä demokratian suojelijalta vaan olisi pikemminkin valmis takaisin Kekkoslovakiaan jos vain sille mieluinen johtaja löytyy.

 

Vaikka Sipilän nukkehallituksen tilanne korjautuu itsestään tulevilla uusilla eduskuntavaaleilla, on totuus uskallettava sanoa ääneen. Kansanvaltaa  tulee kunnioittaa myös silloin kun vaalien lopputulos on itselle epämieluisa. Vaalien lopputulosta ei tule pyrkiä kiertämään teknisillä muotoseikoilla tai epäasiallisella painostuksella.

 

]]>
16 http://villetavio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258465-demokratian-kriisi-on-suomessa#comments Brexit Demokratia Donald Trump Juha Sipilän hallitus Siniset Fri, 20 Jul 2018 14:49:18 +0000 Ville Tavio http://villetavio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258465-demokratian-kriisi-on-suomessa
Demokratian kriisi - Miten toimia, kun kansa äänestää väärin? http://kreiviolaf.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258456-demokratian-kriisi-miten-toimia-kun-kansa-aanestaa-vaarin <p>Eliitti ja rahvas näyttäisi olevan samaa mieltä siitä, että kansalaisilla on tapana äänestää väärin, ja se on ongelma demokratialle. Mutta. Sitten tulee ero kuin tasa-arvolla ja feminismillä, kun lähdetään määrittelemään, mitä väärin äänestäminen tarkoittaa.</p> <p>Hesarin &quot;toimittajat&quot; ovat Trumpin vaalivoiton jälkeen tasaisin väliajoin purkahtaneet selittämättömään hysteeriseen itkuun, kuten kaikki muutkin vasemmistolaiset ympäri maailman. Nämä kyyneleet kun saisi kerättyä talteen, niin saataisiin Syyrian kuivuusongelmat kerrallla ratkaistua.<br />Yksi näistä &quot;toimittajista&quot; nyt sitten vuodatti blogillisen tätä Mikael Jungnerilta kopioitua meemiä, että demokratia ei toimi, koska ihmiset on tyhmiä.</p> <p><a href="https://www.iltalehti.fi/uutiset/2016072421953524_uu.shtml"><img alt="Henkilön Tommi O. Pälve kuva." src="https://scontent.fhel1-1.fna.fbcdn.net/v/t1.0-9/37417875_10156564548484357_6862623497168879616_n.jpg?_nc_cat=0&amp;oh=2c909de4687feb40760c84cdf1b57b46&amp;oe=5BC696EF" /></a></p> <p>Jungner myöhemmin pyörsi puheensa ja on tätä nykyä puhunut paljon suoran demokratian puolesta. Joko hän on kehittynyt ihmisenä parempaan suuntaan, tai sitten hän on taitava politiikko, joka osaa puhua kansalle ihmisläheisesti, vaikkei tarkoita yhtään mitään, mitä sanoo.</p> <p>Hesarin &rdquo;toimittaja&rdquo; kuitenkin näyttäisi olevan tämän vanhan Jungnerin kanssa samaa mieltä, sillä hän kirjoittaa muun muassa, &rdquo;demokratian heikoin lenkki on ihminen. Hän ei ole useinkaan niin valistunut, järkevä ja vastuullinen kuin demokratia vaatisi.&rdquo;<br /><a href="https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005763513.html"><img alt="Henkilön Tommi O. Pälve kuva." src="https://scontent.fhel1-1.fna.fbcdn.net/v/t1.0-9/37548083_10156564549039357_5646482573635878912_n.jpg?_nc_cat=0&amp;oh=19e3cedb8a0c7dd8642e6b4255dd01af&amp;oe=5BD88854" /></a></p> <p>Toimittaja erikseen nostaa esille Trumpin valinnan Yhdysvaltojen presidentiksi. Niin ikään esimerkkinä siitä, että kansalaiset eivät osaa äänestää itselleen sellaista johtajaa, jollaisen tarvitsevat. Tästä voi olla montaa mieltä. Trump on saanut luotua työpaikkoja, sekä saanut yrityksiä palaamaan takaisin Yhdysvaltioihin, joten työttömyys on vähentynyt. Tämän lisäksi Trumpin neuvottelut Pohjois-korean diktaattorin kanssa saattaa hyvinkin johtaa siihen, että heidän ydinaseohjelma lentää viimeinkin roskiin. Yhtenä hyvänä voittona voisi vielä mainita sen, että Trump poisti kouluista rotusyrjinnän. (Ennen siis oli kiintiöt tummaihoisille, valkoisille ja aasialaisille.) En yhtään ihmettele sitä, että Trumpin kannatus on pysynyt Yhdysvalloissa vakaana, ja hän <a href="https://www.politico.com/magazine/story/2018/02/25/trump-reelection-2020-approval-ratings-217037">nykyisten ennusteiden mukaan jatkaa vielä toisellekin kaudelle.</a> Keskeisintä hänen kannatuksen pysymisessään ei välttämättä ole olleet itse päätökset, vaan se, että ne päätökset ovat olleet linjassa hänen vaalilupaustensa kanssa. Jos nyt vertaa vaikka Obamaan joka esiintyi vaalikampanjassa rauhan lähettelijäänä ja sitten valtaan päästyään pommitti puolta lähi-itää. Ihmiset alkavat olla kurkkua myöten täynnä politiikkojen valehteluun.</p> <p><img alt="Henkilön Tommi O. Pälve kuva." src="https://scontent.fhel1-1.fna.fbcdn.net/v/t1.0-9/37600674_10156564549959357_8092544629997568000_n.jpg?_nc_cat=0&amp;oh=23f97a9fdc8bbba57403d5d78c77c388&amp;oe=5BDB69B3" /></p> <p>Suomessa poliisit kirjoittivat vuonna 2015 <a href="https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/345080-tutkijat-hammastelevat-suomalaisten-syyllistamista-suomea-uhkaa-demokratian-kriisi">demokratian kriisistä</a>, ja silloin he tarkoittivat sillä sitä, että usea äänestäjä oli laittanut luottamuksensa Perussuomalaisiin, mutta Perussuomalaiset eivät onnistuneet yhtä ainutta relevanttia vaalilupaustaan pitämään, vaan kansalaiset saivat lähinnä vain kokoomuslaista politiikkaa. Monissa vasemmistolaisissa piireissä tätä ihmeteltiin suuresti, että onko poliisit sikoja, kun heille demokratia on sitä, että ajetaan Perussuomalaisten politiikkaa. Ei ole. Vasemmistolaiset ymmärsivät väärin. Pointti oli se, että kun on tarpeeksi isoa väestön osa, jonka mielipiteet ei näy politiikassa vaikka kuinka aktiivisesti äänestäisivät, niin tämä on kriisi, sillä se johtaa kahden asian lisääntymiseen; nukkumiseen vaalipäivinä, koska luottoa ei ole, ja toiseksi ei-demokraattiseen vaikuttamiseen kuten radikaaliin kansalaisaktivismiin.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Tässä tuleekin se iso ero eliitin ja rahvaan näkökannoista demokratian kriisiin.<br />Eliitille ongelma on se, että kansalaiset äänestävät itselleen mieleisiä ehdokkaita, jotka toteuttavat politiikkaansa vaalilupausten mukaisesti. Tämä siis on ongelma, kun ehdokkaat eivät ole eliitin kanssa asioista samaa mieltä.</p> <p>Rahvaalle ongelma on se, että politiikot kääntävät vaalien jälkeen takkeja asioista ja/tai toteuttavat paljon sellaisia asioita, joista ei ollut vaalikampanjan aikana mitään puhetta. Monestihan näitä takinkääntöjä ja muita selitellään &rdquo;kompromisseilla.&rdquo; Turhan harvoin jaksaa kukaan kysyä, että &rdquo;mitä sitten sait vastineeksi?&rdquo; Kun joku politiikko on vaihtanut mielipidettään 180 astetta. Harvoin vastaus nimittäin on mikään muu kuin, &rdquo;no tämän ministeripestin sain. :D Haista vittu!&rdquo;<br />Lisäksi politiikasta voisi oikeastaan poistaa koko sanan &rdquo;kompromissi&rdquo; , kun se menetti täysin merkityksensä sen jälkeen, kun Timo Soini, Petteri Orpo ja Juha Sipilä ensin lupasivat ettei koulutuksesta leikata, ja sitten neuvotteluissa päättivät leikata koulutuksesta, koska &rdquo;täytyyhän sitä vähän tehdä kompromisseja.&rdquo; Kuulostaa tasan yhtä järkevältä, kuin se, että kolme vegaania päättää yhdessä kokata ruokaa, ja päätyvät tekemään tuplapihvipekonikananmunahampurilaisia, koska &rdquo;kompromissi.&rdquo;</p> <p>&nbsp;</p> <p>Kun vähän kelailee vuosia taaksepäin eri hallituksia, niin on vaikea kuvitella, että mitään niistä olisi saatu muodostettua, jos äänestäjillä olisi ollut tiedossa millaisia päätöksiä aikovat tehdä. Meillä etenkin Suomessa on todella iso ero sen väliltä, että mitä ajattelee asioista keskiverto politiikko ja mitä ajattelee keskiverto kansalainen. Otetaan vaikka tuo yritysrekisteri, jonka avulla suuryritykset voivat piilottaa omaisuutensa verottajalta tai vaikka Guggenheim. Meillä syntyy heti mielikuva politiikon mielipiteestä noihin asioihin ja samoin mielipide tavalliselta kansalaiselta. Ja kysy tätä itseltäsi: Kuinka usein olet nähnyt politiikoilta jonkin sellaisen päätöksen, että olet ollut riemuissasi?<br />Itse jos muistelen, niin viime kerta taisi olla se, kun kauppojen aukioloaikoja pidennettiin. Mutta aika harvassa nämä hetket on. Yleensä kun uutinen alkaa sanoin, "eduskunnassa päätettiin..." niin olen samantien paniikissa, että taivas varjele mitä sieltä taas tulee.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Suomalainen demokratia on sitä, että lehtien palstoilla kohistaan kuinka on kansallinen häpeä, kuinka huonosti täällä kohdellaan vanhuksia. Sitten tulee vaalien alla Juha Sipilä televisio-haastatteluun ja hokee kaikkiin kysymyksiin, &rdquo;en kommentoi, en kommentoi, en kommentoi,&rdquo; koska Sipilä tietää, että ehdokkaiten huonot puolet painavat enemmän kuin hyvät. Tästä syystä ei kannata kertoa juuri mitään. Esimerkiksi presidenttivaalien vaalikoneissa valtaosa sai Laura Huhtasaaren, mutta moni jätti äänestämättä, koska kreationismi. Eli yksi miinus riittää kaatamaan usean plussan. Kansalaiset äänestää ennemmin sian säkissä, Kuin rehellistä politiikkoa hyvineen ja huonoineen puolineen. </p> <p>Juha &rdquo;en kommentoi&rdquo; Sipilästä tuli sitten pääministeri, ja heti ensitöikseen hän vähensi lähihoitajia vanhainkodeista.<br />Koettakaa miettiä ketä tahansa tavallista ihmistä. Kuka hitto toimii noin? Valmiiksi huonoissa oloissa olevia vanhuksia kurittaa, vaikka lähihoitajien minipalkat on vaan pisara valtion budjetista. Vain politiikko voi olla noin julma.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Rahvaalle demokratian kriisi on siis sitä, että kukaan meistä ei olisi ikinä valmis riistämään vanhuksilta, mutta politiikot ovat. Meistä hyvin harva kannattaa pakkoruotsia, mutta politiikot kannattavat sitä. Ja on monia monituisia asioita, joissa kansalaisten räikeä enemmistö on täysin eri mieltä kuin politiikot. Se, ettei poliittiset päätökset juuri ikinä ole kansansa näköisiä, on oikeasti se demokratian kriisi. Näin siis meidän rahvaiden mielestä.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Ratkaisu rahvaan ongelmaan: Enemmän suoria kansanäänestyksiä, sekä kansalaisille mahdollisuus tehdä vetoomuksia yksittäisten kansanedustajien erottamisen puolesta vedoten kansanedustajan epärehellisyyteen. Jos äänestyksessä erottamista puolletaan, kansanedustaja potkitaan eduskunnasta pois, eikä mikään &rdquo;sori siitä&rdquo; riitä.<br /><br />Ratkaisu eliitin ongelmaan: Rajoitetaan kansalaisten äänioikeutta tai muutetaan koko järjestelmä sellaiseksi, että eliitti saa päättää vallanpitäjät. Eli tämmöinen Platonin malli.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Eliitin ratkaisussa siis kansalta viedään entisestään enemmän valtaa päättää asioistaan, ja rahvaan mallissa taas kansanvaltaa lisätään.<br /><br />Itselläni herää tässä vaiheessa kysymys, että onko oikeastaan elitismi uhka demokratialle?</p> <p>Ylipäänsä pitäisi alkaa heräämään siihen, että on oikeastaan aika pelottavaa, kuinka yleistä siitä on tullut, että lehtien palstoilla joko toimittajat tai haastateltavat hekumoi epädemokraattisen järjestelmän puolesta, että &rdquo;tyhmät ihmiset saataisiin ruotuun.&rdquo;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eliitti ja rahvas näyttäisi olevan samaa mieltä siitä, että kansalaisilla on tapana äänestää väärin, ja se on ongelma demokratialle. Mutta. Sitten tulee ero kuin tasa-arvolla ja feminismillä, kun lähdetään määrittelemään, mitä väärin äänestäminen tarkoittaa.

Hesarin "toimittajat" ovat Trumpin vaalivoiton jälkeen tasaisin väliajoin purkahtaneet selittämättömään hysteeriseen itkuun, kuten kaikki muutkin vasemmistolaiset ympäri maailman. Nämä kyyneleet kun saisi kerättyä talteen, niin saataisiin Syyrian kuivuusongelmat kerrallla ratkaistua.
Yksi näistä "toimittajista" nyt sitten vuodatti blogillisen tätä Mikael Jungnerilta kopioitua meemiä, että demokratia ei toimi, koska ihmiset on tyhmiä.

Henkilön Tommi O. Pälve kuva.

Jungner myöhemmin pyörsi puheensa ja on tätä nykyä puhunut paljon suoran demokratian puolesta. Joko hän on kehittynyt ihmisenä parempaan suuntaan, tai sitten hän on taitava politiikko, joka osaa puhua kansalle ihmisläheisesti, vaikkei tarkoita yhtään mitään, mitä sanoo.

Hesarin ”toimittaja” kuitenkin näyttäisi olevan tämän vanhan Jungnerin kanssa samaa mieltä, sillä hän kirjoittaa muun muassa, ”demokratian heikoin lenkki on ihminen. Hän ei ole useinkaan niin valistunut, järkevä ja vastuullinen kuin demokratia vaatisi.”
Henkilön Tommi O. Pälve kuva.

Toimittaja erikseen nostaa esille Trumpin valinnan Yhdysvaltojen presidentiksi. Niin ikään esimerkkinä siitä, että kansalaiset eivät osaa äänestää itselleen sellaista johtajaa, jollaisen tarvitsevat. Tästä voi olla montaa mieltä. Trump on saanut luotua työpaikkoja, sekä saanut yrityksiä palaamaan takaisin Yhdysvaltioihin, joten työttömyys on vähentynyt. Tämän lisäksi Trumpin neuvottelut Pohjois-korean diktaattorin kanssa saattaa hyvinkin johtaa siihen, että heidän ydinaseohjelma lentää viimeinkin roskiin. Yhtenä hyvänä voittona voisi vielä mainita sen, että Trump poisti kouluista rotusyrjinnän. (Ennen siis oli kiintiöt tummaihoisille, valkoisille ja aasialaisille.) En yhtään ihmettele sitä, että Trumpin kannatus on pysynyt Yhdysvalloissa vakaana, ja hän nykyisten ennusteiden mukaan jatkaa vielä toisellekin kaudelle. Keskeisintä hänen kannatuksen pysymisessään ei välttämättä ole olleet itse päätökset, vaan se, että ne päätökset ovat olleet linjassa hänen vaalilupaustensa kanssa. Jos nyt vertaa vaikka Obamaan joka esiintyi vaalikampanjassa rauhan lähettelijäänä ja sitten valtaan päästyään pommitti puolta lähi-itää. Ihmiset alkavat olla kurkkua myöten täynnä politiikkojen valehteluun.

Henkilön Tommi O. Pälve kuva.

Suomessa poliisit kirjoittivat vuonna 2015 demokratian kriisistä, ja silloin he tarkoittivat sillä sitä, että usea äänestäjä oli laittanut luottamuksensa Perussuomalaisiin, mutta Perussuomalaiset eivät onnistuneet yhtä ainutta relevanttia vaalilupaustaan pitämään, vaan kansalaiset saivat lähinnä vain kokoomuslaista politiikkaa. Monissa vasemmistolaisissa piireissä tätä ihmeteltiin suuresti, että onko poliisit sikoja, kun heille demokratia on sitä, että ajetaan Perussuomalaisten politiikkaa. Ei ole. Vasemmistolaiset ymmärsivät väärin. Pointti oli se, että kun on tarpeeksi isoa väestön osa, jonka mielipiteet ei näy politiikassa vaikka kuinka aktiivisesti äänestäisivät, niin tämä on kriisi, sillä se johtaa kahden asian lisääntymiseen; nukkumiseen vaalipäivinä, koska luottoa ei ole, ja toiseksi ei-demokraattiseen vaikuttamiseen kuten radikaaliin kansalaisaktivismiin.

 

Tässä tuleekin se iso ero eliitin ja rahvaan näkökannoista demokratian kriisiin.
Eliitille ongelma on se, että kansalaiset äänestävät itselleen mieleisiä ehdokkaita, jotka toteuttavat politiikkaansa vaalilupausten mukaisesti. Tämä siis on ongelma, kun ehdokkaat eivät ole eliitin kanssa asioista samaa mieltä.

Rahvaalle ongelma on se, että politiikot kääntävät vaalien jälkeen takkeja asioista ja/tai toteuttavat paljon sellaisia asioita, joista ei ollut vaalikampanjan aikana mitään puhetta. Monestihan näitä takinkääntöjä ja muita selitellään ”kompromisseilla.” Turhan harvoin jaksaa kukaan kysyä, että ”mitä sitten sait vastineeksi?” Kun joku politiikko on vaihtanut mielipidettään 180 astetta. Harvoin vastaus nimittäin on mikään muu kuin, ”no tämän ministeripestin sain. :D Haista vittu!”
Lisäksi politiikasta voisi oikeastaan poistaa koko sanan ”kompromissi” , kun se menetti täysin merkityksensä sen jälkeen, kun Timo Soini, Petteri Orpo ja Juha Sipilä ensin lupasivat ettei koulutuksesta leikata, ja sitten neuvotteluissa päättivät leikata koulutuksesta, koska ”täytyyhän sitä vähän tehdä kompromisseja.” Kuulostaa tasan yhtä järkevältä, kuin se, että kolme vegaania päättää yhdessä kokata ruokaa, ja päätyvät tekemään tuplapihvipekonikananmunahampurilaisia, koska ”kompromissi.”

 

Kun vähän kelailee vuosia taaksepäin eri hallituksia, niin on vaikea kuvitella, että mitään niistä olisi saatu muodostettua, jos äänestäjillä olisi ollut tiedossa millaisia päätöksiä aikovat tehdä. Meillä etenkin Suomessa on todella iso ero sen väliltä, että mitä ajattelee asioista keskiverto politiikko ja mitä ajattelee keskiverto kansalainen. Otetaan vaikka tuo yritysrekisteri, jonka avulla suuryritykset voivat piilottaa omaisuutensa verottajalta tai vaikka Guggenheim. Meillä syntyy heti mielikuva politiikon mielipiteestä noihin asioihin ja samoin mielipide tavalliselta kansalaiselta. Ja kysy tätä itseltäsi: Kuinka usein olet nähnyt politiikoilta jonkin sellaisen päätöksen, että olet ollut riemuissasi?
Itse jos muistelen, niin viime kerta taisi olla se, kun kauppojen aukioloaikoja pidennettiin. Mutta aika harvassa nämä hetket on. Yleensä kun uutinen alkaa sanoin, "eduskunnassa päätettiin..." niin olen samantien paniikissa, että taivas varjele mitä sieltä taas tulee.

 

Suomalainen demokratia on sitä, että lehtien palstoilla kohistaan kuinka on kansallinen häpeä, kuinka huonosti täällä kohdellaan vanhuksia. Sitten tulee vaalien alla Juha Sipilä televisio-haastatteluun ja hokee kaikkiin kysymyksiin, ”en kommentoi, en kommentoi, en kommentoi,” koska Sipilä tietää, että ehdokkaiten huonot puolet painavat enemmän kuin hyvät. Tästä syystä ei kannata kertoa juuri mitään. Esimerkiksi presidenttivaalien vaalikoneissa valtaosa sai Laura Huhtasaaren, mutta moni jätti äänestämättä, koska kreationismi. Eli yksi miinus riittää kaatamaan usean plussan. Kansalaiset äänestää ennemmin sian säkissä, Kuin rehellistä politiikkoa hyvineen ja huonoineen puolineen.

Juha ”en kommentoi” Sipilästä tuli sitten pääministeri, ja heti ensitöikseen hän vähensi lähihoitajia vanhainkodeista.
Koettakaa miettiä ketä tahansa tavallista ihmistä. Kuka hitto toimii noin? Valmiiksi huonoissa oloissa olevia vanhuksia kurittaa, vaikka lähihoitajien minipalkat on vaan pisara valtion budjetista. Vain politiikko voi olla noin julma.

 

Rahvaalle demokratian kriisi on siis sitä, että kukaan meistä ei olisi ikinä valmis riistämään vanhuksilta, mutta politiikot ovat. Meistä hyvin harva kannattaa pakkoruotsia, mutta politiikot kannattavat sitä. Ja on monia monituisia asioita, joissa kansalaisten räikeä enemmistö on täysin eri mieltä kuin politiikot. Se, ettei poliittiset päätökset juuri ikinä ole kansansa näköisiä, on oikeasti se demokratian kriisi. Näin siis meidän rahvaiden mielestä.

 

Ratkaisu rahvaan ongelmaan: Enemmän suoria kansanäänestyksiä, sekä kansalaisille mahdollisuus tehdä vetoomuksia yksittäisten kansanedustajien erottamisen puolesta vedoten kansanedustajan epärehellisyyteen. Jos äänestyksessä erottamista puolletaan, kansanedustaja potkitaan eduskunnasta pois, eikä mikään ”sori siitä” riitä.

Ratkaisu eliitin ongelmaan: Rajoitetaan kansalaisten äänioikeutta tai muutetaan koko järjestelmä sellaiseksi, että eliitti saa päättää vallanpitäjät. Eli tämmöinen Platonin malli.

 

Eliitin ratkaisussa siis kansalta viedään entisestään enemmän valtaa päättää asioistaan, ja rahvaan mallissa taas kansanvaltaa lisätään.

Itselläni herää tässä vaiheessa kysymys, että onko oikeastaan elitismi uhka demokratialle?

Ylipäänsä pitäisi alkaa heräämään siihen, että on oikeastaan aika pelottavaa, kuinka yleistä siitä on tullut, että lehtien palstoilla joko toimittajat tai haastateltavat hekumoi epädemokraattisen järjestelmän puolesta, että ”tyhmät ihmiset saataisiin ruotuun.”

]]>
13 http://kreiviolaf.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258456-demokratian-kriisi-miten-toimia-kun-kansa-aanestaa-vaarin#comments Demokratia Donald Trump Suora demokratia Fri, 20 Jul 2018 12:45:04 +0000 Tommi O. Pälve http://kreiviolaf.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258456-demokratian-kriisi-miten-toimia-kun-kansa-aanestaa-vaarin
Globalisaatio rumassa karvassaan http://mattiantero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258415-globalisaatio-rumassa-karvassaan <p>Maailmassa käydään nyt Yhdysvaltain aloittamaa, republikaanipresidentti <em>Donald Trumpin</em> johtamaa kampanjaa globalisaatiota eli &rdquo;maapalloistumista&rdquo; vastaan. Globalisaatioliikkeen johtoideana on vapaus ja toteuttamisen aseena vapaakauppa.&nbsp;</p><p>&rdquo;Vapaus&rdquo; tarkoittaa vapautta kaikista rajoitteista, valtioiden välisistä rajoista, uskonnoista, roduista ja tavoista. &rdquo;Vapaakauppa&rdquo; tarkoittaa kaupan vapautta tulleista, kansallisvaltioiden harjoittamasta verotuksesta ja säätelystä. Jotta &rdquo;vapautta&rdquo; eivät mitkään kansallisvaltioden perinteisesti harjoittamat suojatoimet rajoita, he asteittain ajavat alas kansalliset tiedustelu-, poliisi- tuomioistuinlaitokset ja niveltävät ne eurooppalaiseen liittovaltiolaitokseen, jota tietoisesti kehitetään kuljettamalla sitä kriisistä toiseen suomatta kansalaisille hetken huoahdusta ennen uuden kriisin kaatumista päälle.</p><p>Aivan uutta historiassamme on, että samanaikaisesti on monta korkeaa poliisiupseeria syytteessä rikoksista epäiltynä. Poliisitoimen kilpeä tämä naarmuttaa, mutta oikeuslaitosta tämä saattaa kirkastaa.</p><p><strong>Suomen kansallista valtaa on luovutettu maailmalle</strong></p><p>Suomen kansallinen liikkumatila on unionilainsäädönnöllä ja tsaarinajasta muistuttavilla direktiivi-ukaaseilla viety ehkä jo noin kolmannekseen siitä, mitä se oli Suomen itsenäisyysaikana 1917-1995. Moni kansalainen kanssani ihmettellee, miten tähän lainsäädäntöitsenäisyyden menettämiseen, velkaorjuuteen ja oman kansan tulevaisuususkon kadottamiseen (alhainen syntyvyys, suurten miesjoukkojen syrjäytyminen) on jouduttu?</p><p>Miksi luotettavana, oman kotiseudun ja kotimaan uskollisena kansalaisena tunnettu ihminen eduskuntaan tai EU-parlamenttiin päästyään unohtaa lähettäjäinsä antaman tehtävän ja alkaakin ajaa &rdquo;EU:n&rdquo; tai globalisaation etua, mutta ei Suomen? Kuka käskee? Puolue, EU, vai salaseura Bildergergin opit omaksunut taluttaja?</p><p><strong>Suomalainen demokratiakäsitys on sairastunut</strong></p><p>Demokratiakäsitys on mennyt kummalliseksi: jos kansalainen vaaleissa äänestää Perussuomalaista puoluetta tai lausuu yleensä jotain kritiikkiä hallitusvaltaa tai maahanmuuttoa kohtaan, hän joutuu arvostelun ja panettelun kohteeksi. Omaa valtiota ja kansaa ei saa ainakaan julkisesti puolustaa. Vallassa olivat ovat siis globalisteja, muukalaisvallan ajajia Suomessa.</p><p>Perussuomalaisen puolueen viime vaalivoitto ei valtaa pitävien mielestä ollutkaan &rdquo;oikea voitto&rdquo;; äänestäjät äänestivät väärin. Siksi muiden puolueiden toimesta puolue piti hajottaa, jotta hallitus voisi jatkaa. Hallitus on rampa. Siksi se ei saa sotea maaliin.</p><p>Demokratian nykytulkinta on epädemokraattinen, mutta unionillehan tämä ei ole vierasta: väärin äänestänyttä kansaa pitää opettaa äänestämään niin monta kertaa että saadaan oikea tulos.</p><p>Globaali vapaakauppa on hyvin tuhoisa kansalliselle työlle. Globalistit perustelevan työn kaappaamista sillä, että vapaakauppa antaa työtä kehitysmaihin. Jokainen itseään kunnioittava maa ajaa omaa etuaan, kuten nyt myös USA. Kauppavajeet kuriin myös Suomessa; turhat ulkomaanvut pois.</p><p>Monet suomalaiset yritykset menivät Kiinaan, mutta monet ovat sieltä palailleet, osin kansallisista toimistammekin johtuen. Mutta vieläkään ei anneta tunnustusta oman maan työttömille, kun huudetaan maahanmuuton välttämättömyydestä. Oma kansalainen on toki movitoivoituneempi tekemään työtä Suomessa kuin muukalainen.</p><p><strong>Vastaus globalisaatio-ongelmiin: valta ja vastuu kansallisvaltioille kaikissa maanosissa&nbsp;</strong></p><p>Miksi EU ja globalisaatio saavat niin kovaa vastustusta osakseen? Syy on väärässä, suurten kansanjoukkojen etujen ja tahdon vastaisessa politiikassa. Suuri osa Suomesta on heitteillä. Syrjäseudut kaikkialla Euroopassa on tyhjentymässä. Näille alueille koetetaan istuttaa tuhansien kilometrien takaa tulleita &rdquo;turvapaikanhakijoita&rdquo;, suomalaisten maksun päähän. Kasveilla ja eläimillä on aikain kuluessa muodostuneet reviirinsä, niin myös ihmisellä. Evoluutiouskovaisille tämän tulisi olla selviö.</p><p>Onko oikein, että Afrikan ja Arabian maista ja Aasiasta tulee Eurooppaan miljoonittain väkeä? Globalistit kehuvat heidän olevan korkeasti koulutettua väkeä, joka hyödyttää myös Suomea. Mikä oikeus meillä on houkutella kehitysmaista sen parasta porukkaa meille työtä tekemään? Miten käy näiden ihmisten lähtömaiden, jos kehitysavulla ym. on autettu kansoja jalkeille ja edunsaajat pakenevat maasta. Riistämällä sieltä parhaat ihmiset pois, saatamme nämä maat entistä pahempaan syöksykierteeseen. Tämä on vastuutonta ja perin itsekästä siirtomaavaltapolitiikkaa.</p><p>Maailmanhallituksen YK:n on saatava työ Afikassa raiteilleen, nousukiitoon. Syntyvyys on saatava aisoihin, sillä maailma ei tätä väestönlisäyksen vauhtia kestä.</p><p>Luonto pitää kyllä puolensa. Helteet, sateet ja pakkaset kovenevat. Ei tarvitse olla suurikaan ennustaja vakuuttuakseen, että luonto syystäkin kurittaa meitä. Kansallisvaltioita hävittämällä ja rikkaiden valtaa ja omaisuutta lisäämällä ei maailman ongelmia korjata.</p><p>Globalistien karvat ovat haisevat ja rumat, kansallismielisten puvut kirkkaat ja heidän sydämensä paikallaan, kunhan kansa pitää suitsista tiukasti kiinni. Pitäkäämme.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Maailmassa käydään nyt Yhdysvaltain aloittamaa, republikaanipresidentti Donald Trumpin johtamaa kampanjaa globalisaatiota eli ”maapalloistumista” vastaan. Globalisaatioliikkeen johtoideana on vapaus ja toteuttamisen aseena vapaakauppa. 

”Vapaus” tarkoittaa vapautta kaikista rajoitteista, valtioiden välisistä rajoista, uskonnoista, roduista ja tavoista. ”Vapaakauppa” tarkoittaa kaupan vapautta tulleista, kansallisvaltioiden harjoittamasta verotuksesta ja säätelystä. Jotta ”vapautta” eivät mitkään kansallisvaltioden perinteisesti harjoittamat suojatoimet rajoita, he asteittain ajavat alas kansalliset tiedustelu-, poliisi- tuomioistuinlaitokset ja niveltävät ne eurooppalaiseen liittovaltiolaitokseen, jota tietoisesti kehitetään kuljettamalla sitä kriisistä toiseen suomatta kansalaisille hetken huoahdusta ennen uuden kriisin kaatumista päälle.

Aivan uutta historiassamme on, että samanaikaisesti on monta korkeaa poliisiupseeria syytteessä rikoksista epäiltynä. Poliisitoimen kilpeä tämä naarmuttaa, mutta oikeuslaitosta tämä saattaa kirkastaa.

Suomen kansallista valtaa on luovutettu maailmalle

Suomen kansallinen liikkumatila on unionilainsäädönnöllä ja tsaarinajasta muistuttavilla direktiivi-ukaaseilla viety ehkä jo noin kolmannekseen siitä, mitä se oli Suomen itsenäisyysaikana 1917-1995. Moni kansalainen kanssani ihmettellee, miten tähän lainsäädäntöitsenäisyyden menettämiseen, velkaorjuuteen ja oman kansan tulevaisuususkon kadottamiseen (alhainen syntyvyys, suurten miesjoukkojen syrjäytyminen) on jouduttu?

Miksi luotettavana, oman kotiseudun ja kotimaan uskollisena kansalaisena tunnettu ihminen eduskuntaan tai EU-parlamenttiin päästyään unohtaa lähettäjäinsä antaman tehtävän ja alkaakin ajaa ”EU:n” tai globalisaation etua, mutta ei Suomen? Kuka käskee? Puolue, EU, vai salaseura Bildergergin opit omaksunut taluttaja?

Suomalainen demokratiakäsitys on sairastunut

Demokratiakäsitys on mennyt kummalliseksi: jos kansalainen vaaleissa äänestää Perussuomalaista puoluetta tai lausuu yleensä jotain kritiikkiä hallitusvaltaa tai maahanmuuttoa kohtaan, hän joutuu arvostelun ja panettelun kohteeksi. Omaa valtiota ja kansaa ei saa ainakaan julkisesti puolustaa. Vallassa olivat ovat siis globalisteja, muukalaisvallan ajajia Suomessa.

Perussuomalaisen puolueen viime vaalivoitto ei valtaa pitävien mielestä ollutkaan ”oikea voitto”; äänestäjät äänestivät väärin. Siksi muiden puolueiden toimesta puolue piti hajottaa, jotta hallitus voisi jatkaa. Hallitus on rampa. Siksi se ei saa sotea maaliin.

Demokratian nykytulkinta on epädemokraattinen, mutta unionillehan tämä ei ole vierasta: väärin äänestänyttä kansaa pitää opettaa äänestämään niin monta kertaa että saadaan oikea tulos.

Globaali vapaakauppa on hyvin tuhoisa kansalliselle työlle. Globalistit perustelevan työn kaappaamista sillä, että vapaakauppa antaa työtä kehitysmaihin. Jokainen itseään kunnioittava maa ajaa omaa etuaan, kuten nyt myös USA. Kauppavajeet kuriin myös Suomessa; turhat ulkomaanvut pois.

Monet suomalaiset yritykset menivät Kiinaan, mutta monet ovat sieltä palailleet, osin kansallisista toimistammekin johtuen. Mutta vieläkään ei anneta tunnustusta oman maan työttömille, kun huudetaan maahanmuuton välttämättömyydestä. Oma kansalainen on toki movitoivoituneempi tekemään työtä Suomessa kuin muukalainen.

Vastaus globalisaatio-ongelmiin: valta ja vastuu kansallisvaltioille kaikissa maanosissa 

Miksi EU ja globalisaatio saavat niin kovaa vastustusta osakseen? Syy on väärässä, suurten kansanjoukkojen etujen ja tahdon vastaisessa politiikassa. Suuri osa Suomesta on heitteillä. Syrjäseudut kaikkialla Euroopassa on tyhjentymässä. Näille alueille koetetaan istuttaa tuhansien kilometrien takaa tulleita ”turvapaikanhakijoita”, suomalaisten maksun päähän. Kasveilla ja eläimillä on aikain kuluessa muodostuneet reviirinsä, niin myös ihmisellä. Evoluutiouskovaisille tämän tulisi olla selviö.

Onko oikein, että Afrikan ja Arabian maista ja Aasiasta tulee Eurooppaan miljoonittain väkeä? Globalistit kehuvat heidän olevan korkeasti koulutettua väkeä, joka hyödyttää myös Suomea. Mikä oikeus meillä on houkutella kehitysmaista sen parasta porukkaa meille työtä tekemään? Miten käy näiden ihmisten lähtömaiden, jos kehitysavulla ym. on autettu kansoja jalkeille ja edunsaajat pakenevat maasta. Riistämällä sieltä parhaat ihmiset pois, saatamme nämä maat entistä pahempaan syöksykierteeseen. Tämä on vastuutonta ja perin itsekästä siirtomaavaltapolitiikkaa.

Maailmanhallituksen YK:n on saatava työ Afikassa raiteilleen, nousukiitoon. Syntyvyys on saatava aisoihin, sillä maailma ei tätä väestönlisäyksen vauhtia kestä.

Luonto pitää kyllä puolensa. Helteet, sateet ja pakkaset kovenevat. Ei tarvitse olla suurikaan ennustaja vakuuttuakseen, että luonto syystäkin kurittaa meitä. Kansallisvaltioita hävittämällä ja rikkaiden valtaa ja omaisuutta lisäämällä ei maailman ongelmia korjata.

Globalistien karvat ovat haisevat ja rumat, kansallismielisten puvut kirkkaat ja heidän sydämensä paikallaan, kunhan kansa pitää suitsista tiukasti kiinni. Pitäkäämme.

]]>
13 http://mattiantero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258415-globalisaatio-rumassa-karvassaan#comments Demokratia Donald Trump Globalismi Kansallisvaltiot Vapaakauppa Thu, 19 Jul 2018 13:20:10 +0000 Matti Kyllönen http://mattiantero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258415-globalisaatio-rumassa-karvassaan
Nuorten aktiivisuus on tervetullutta http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258060-nuorten-aktiivisuus-on-tervetullutta <p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10296898">Nuoret uhkaavat perustaa oman puolueen, jos &quot;ei ala näyttää paremmalta&quot;</a>&nbsp;(Yle 10.7.2018):</p><p><em>&quot;Jos nuorten puolue todella perustettaisiin, niin tässä tapahtumassa käy ilmi mitä asioita puolueena nostaisimme keskusteluun.&quot;</em></p><p>Vaikka en itse enää kovin nuori ole, näkisin että yhteiskunnassamme on kaksi erittäin merkittävää epäkohtaa:</p><p>1) Eläkejärjestelmämme on massiivinen tulonsiirto nuorilta vanhoille</p><p>2) Opiskelijat ovat ainoa ihmisryhmä Suomessa, jonka sosiaaliturva on lainapohjainen</p><p>Mutta innolla odotan mitä muuta nuoret saavat mahdolliseen julistukseensa Porissa 19.7 kirjattua, ja lupaan esittää omia ratkaisuehdotuksiani mahdollisiin ongelmiin.</p><p>Olisin myös valmis lisäämään nuorten vaikutusmahdollisuuksia politiikassa - käytännössä tämä tapahtuisi niin, että 18 vuotta täyttäneet saisivat vaaleissa 50 ääntä, ja tästä eteenpäin jokainen ikävuosi vähentäisi ääniä yhdellä, kunnes lopulta jäljellä olisi vain yksi ääni.</p><p>&nbsp;</p><p>Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin varapuheenjohtaja ja varavaltuutettu, joka kannustaa nuoria perustamaan oman puolueen.</p><p>&nbsp;</p><p>PS.</p><p>Ylläoleviin kahteen ongelmaan ratkaisu on jo olemassa:</p><p><a href="http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/214000-oikeudenmukainen-ratkaisu-elakekriisiin-rahastot-sileaksi">Oikeudenmukainen ratkaisu eläkekriisiin - rahastot sileäksi</a>&nbsp;(AA 21.3.2016)</p><p><a href="http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240874-perustulomallini-paatavoitteet-martti-hetemaelle">Aholan perustulomalli</a>&nbsp;(AA 03.08.2017)</p> Nuoret uhkaavat perustaa oman puolueen, jos "ei ala näyttää paremmalta" (Yle 10.7.2018):

"Jos nuorten puolue todella perustettaisiin, niin tässä tapahtumassa käy ilmi mitä asioita puolueena nostaisimme keskusteluun."

Vaikka en itse enää kovin nuori ole, näkisin että yhteiskunnassamme on kaksi erittäin merkittävää epäkohtaa:

1) Eläkejärjestelmämme on massiivinen tulonsiirto nuorilta vanhoille

2) Opiskelijat ovat ainoa ihmisryhmä Suomessa, jonka sosiaaliturva on lainapohjainen

Mutta innolla odotan mitä muuta nuoret saavat mahdolliseen julistukseensa Porissa 19.7 kirjattua, ja lupaan esittää omia ratkaisuehdotuksiani mahdollisiin ongelmiin.

Olisin myös valmis lisäämään nuorten vaikutusmahdollisuuksia politiikassa - käytännössä tämä tapahtuisi niin, että 18 vuotta täyttäneet saisivat vaaleissa 50 ääntä, ja tästä eteenpäin jokainen ikävuosi vähentäisi ääniä yhdellä, kunnes lopulta jäljellä olisi vain yksi ääni.

 

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin varapuheenjohtaja ja varavaltuutettu, joka kannustaa nuoria perustamaan oman puolueen.

 

PS.

Ylläoleviin kahteen ongelmaan ratkaisu on jo olemassa:

Oikeudenmukainen ratkaisu eläkekriisiin - rahastot sileäksi (AA 21.3.2016)

Aholan perustulomalli (AA 03.08.2017)

]]>
51 http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258060-nuorten-aktiivisuus-on-tervetullutta#comments Kotimaa Demokratia Nuoret Politiikka Tue, 10 Jul 2018 15:08:56 +0000 Amos Ahola http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258060-nuorten-aktiivisuus-on-tervetullutta
Andrés Manuel López Obrador, AMLO, on Meksikon vastavalittu presidentti http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257745-andres-manuel-lopez-obrador-amlo-on-meksikon-vastavalittu-presidentti <p>Ensiksi onnittelut myös Suomessa asuville meksikolaisille, jotka äänestivät López Obradoria kuuden vuoden pestiin.</p><p>Kuuntelin López Obradorin puheita ja mies on tehnyt erittäin hyviä, mutta aika suuria lupauksia. López Obrador tarjosi ilman muuta meksikolaisille kauniin unelman paremmasta Meksikosta, jossa ei ole muun muassa korruptiolle tai väkivallalle sijaa. &rdquo;Meidän kaikkien hyväksi, köyhät ensin&rdquo;. Obrador tiivisti ajatuksensa muutamaa <a href="https://www.youtube.com/watch?v=8765Kq4nwAM">tuntia sitten pidetyssä voittopuheessaan</a>.</p><p>Puheessaan Obrador korosti myös, ettei hän aio rakentaa diktatuuria ja vannoi puolustavansa ja kunnioittavansa kansalaisoikeuksia. Tämän osion puheesta aion pitää jatkossakin muistissa, koska juuri Latinalaisen Amerikan muiden vasemmistohallitsijoiden esimerkin valossa voisi nyt odottaa, että myös López Obrador seuraisi Venezuelan Nicolás Maduron, Bolivian Evo Moralesin ja Nicaraguan Daniel Ortegan esimerkkiä ja muokkaisi maansa perustuslakia pysyäkseen vallassa. Onhan sekin mahdollista, että López Obrador olisi kuten Uruguayn Pepe Mujica ja luopuu vallasta silloin kun pitää, kunnioittaen maansa perustuslakia.</p><p>Minusta ehkä López Obradorin tärkein merkitys on kahden puolueen valtapelin rikkoutuminen. Morena on López Obradorin perustama puolue. Olisi mielenkiintoista tietää, mistä Morena sai rahoja vaalikampanjaa varten.</p><p>López Obrador on ollut kolme kertaa ehdolla presidentiksi. Ensimmäisen kerran hän hävisi vaalit <em>Felipe Calderónille</em> vuonna 2006. Vuonna 2012 López Obrador hävisi Peña Nietolle. Kuten <a href="https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201807022201047985_ul.shtml">Iltasanomissa sanotaan</a>, López Obrador on useaan otteeseen syyttänyt molempia vaaleja epärehellisiksi. Tällä kerralla López Obrador ja moni muu kehuu vaaleja puhtaiksi. Obrador kiitti myös tiedotusvälineitä, sosiaalista mediaa ja Peña Nietoa reilusta kampanjasta.</p><p>Tänä aamuna katsoin<a href="http://www.eluniversal.com.mx/elecciones-2018/la-historia-detras-del-documental-de-amlo"> vuosi sitten tehdyn henkilökuvan</a> 64-vuotiaasta Löpez Obradorista. Hän ei ole mikään vaatimaton johtaja, joka haluaa pysyä kameroiden ulottumattomissa. Lopez Obradorissa on populismia, päämäärätietoisuutta, intohimoa ja karismaa, joka vetoaa äänestäjiin. Ilman muuta minullekin tuli Trump mieleen. Myönnän, että olen skeptinen López Obradorin suhteen. Meksikolaiset halusivat antaa hänelle tilaisuuden, kuten demokratiassa kuuluu.</p><p>Anteeksi meksikolaiset, mutta toivon teille nyt vain parasta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ensiksi onnittelut myös Suomessa asuville meksikolaisille, jotka äänestivät López Obradoria kuuden vuoden pestiin.

Kuuntelin López Obradorin puheita ja mies on tehnyt erittäin hyviä, mutta aika suuria lupauksia. López Obrador tarjosi ilman muuta meksikolaisille kauniin unelman paremmasta Meksikosta, jossa ei ole muun muassa korruptiolle tai väkivallalle sijaa. ”Meidän kaikkien hyväksi, köyhät ensin”. Obrador tiivisti ajatuksensa muutamaa tuntia sitten pidetyssä voittopuheessaan.

Puheessaan Obrador korosti myös, ettei hän aio rakentaa diktatuuria ja vannoi puolustavansa ja kunnioittavansa kansalaisoikeuksia. Tämän osion puheesta aion pitää jatkossakin muistissa, koska juuri Latinalaisen Amerikan muiden vasemmistohallitsijoiden esimerkin valossa voisi nyt odottaa, että myös López Obrador seuraisi Venezuelan Nicolás Maduron, Bolivian Evo Moralesin ja Nicaraguan Daniel Ortegan esimerkkiä ja muokkaisi maansa perustuslakia pysyäkseen vallassa. Onhan sekin mahdollista, että López Obrador olisi kuten Uruguayn Pepe Mujica ja luopuu vallasta silloin kun pitää, kunnioittaen maansa perustuslakia.

Minusta ehkä López Obradorin tärkein merkitys on kahden puolueen valtapelin rikkoutuminen. Morena on López Obradorin perustama puolue. Olisi mielenkiintoista tietää, mistä Morena sai rahoja vaalikampanjaa varten.

López Obrador on ollut kolme kertaa ehdolla presidentiksi. Ensimmäisen kerran hän hävisi vaalit Felipe Calderónille vuonna 2006. Vuonna 2012 López Obrador hävisi Peña Nietolle. Kuten Iltasanomissa sanotaan, López Obrador on useaan otteeseen syyttänyt molempia vaaleja epärehellisiksi. Tällä kerralla López Obrador ja moni muu kehuu vaaleja puhtaiksi. Obrador kiitti myös tiedotusvälineitä, sosiaalista mediaa ja Peña Nietoa reilusta kampanjasta.

Tänä aamuna katsoin vuosi sitten tehdyn henkilökuvan 64-vuotiaasta Löpez Obradorista. Hän ei ole mikään vaatimaton johtaja, joka haluaa pysyä kameroiden ulottumattomissa. Lopez Obradorissa on populismia, päämäärätietoisuutta, intohimoa ja karismaa, joka vetoaa äänestäjiin. Ilman muuta minullekin tuli Trump mieleen. Myönnän, että olen skeptinen López Obradorin suhteen. Meksikolaiset halusivat antaa hänelle tilaisuuden, kuten demokratiassa kuuluu.

Anteeksi meksikolaiset, mutta toivon teille nyt vain parasta.

]]>
5 http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257745-andres-manuel-lopez-obrador-amlo-on-meksikon-vastavalittu-presidentti#comments Demokratia Korruptio Latinalaisen Amerikan vasemmisto Meksiko Mon, 02 Jul 2018 12:01:03 +0000 Ana María Gutiérrez Sorainen http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257745-andres-manuel-lopez-obrador-amlo-on-meksikon-vastavalittu-presidentti
Leadership: Kuuntele massojen hiljaista viestiä - ajoissa http://evaback.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257718-leadership-kuuntele-massojen-hiljaista-viestia-ajoissa <p>&nbsp;</p><p>Yleisen yhteiskuntarauhan takia &quot;onneksi&quot;, jos näin saa sanoa ketään loukkaamatta, Suomessa PS:n kannatus ei yllä sen hajoamisen jälkeen lähellekään ruotsindemokraattien kannatusta.<br /><br />Vaikka toisaalta ei tästä suosiosta taida olla ruotsindemokraateille mitään hyötyä, kun mikään puolue ei lähde sen kanssa hallitukseen. Ainakaan näillä näkymin tai kovin aggressiivisen hallitusohjelman takia.<br />&nbsp;</p><p>Kuitenkin liiallinen maahanmuutto voi syöstä väestöltään liian pienet ja homogeeniset maat kaaokseen, joka ei palvele yhtään ketään vaan saattaa myös jo maassa olevat maahanmuuttajatkin vaaraan. Eikä sekään ole reilua auttajia kohtaan, että itse joutuu vaikeuksiin ja kuten Paula Risikkokin totesi: &quot;ensin täytyy laittaa happinaaamari itselle että voi auttaa muita&quot;.<br /><br />Nyt jos koskaan tarvittaisiin diplomaatteja ja &quot;martti ahtisaareja&quot; ratkomaan näiden tulokkaiden kotimaiden ongelmia, ja sivistysmaiden pitäisi maksaa viulut, että saadaan laki ja järjestys maailman maihin. Eikä näin mitään pakolaisuutta tarvita tämän enempää.<br />&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Ei niin, että tavalliset kansalaiset joutuvat syyttöminä kotimaastaan maanpakoon, vaan se hirmuhalitsija ja/tai sotajoukot joutavat lähtemään sieltä tai jos köyhyys on syynä, niin EU:ssa voidaan keksiä keinoja siihenkin. Leirit voivat olla tähän hätään sopiva tilapäinen ratkaisu ja mikä saattaa estää massoittain ns. elintasopakolaisia jatkossa lähtemästä kotikonnuiltaan, mutta kyllähän ne leiritkin taitavat olla aikamoisia pesiä, ihmiskauppaa sairauksia ynnä muuta sellaista.<br /><br />Miksihän joku ylikansallinen organisaatio, vaikka nato tai YK (rauhanturvaajat), eivät voisi auttaa tässä &quot;humanitaarisessa katastrofissa&quot; luoden alkuun turvallisia leirejä lämpimiin maihin (ettei lämmitykseen tarvita kallista energiaa) ja sen jälkeen miettimällä lähtömaiden konflikteihin nopeasti globaaleja ratkaisuja vaikka pakolla.<br />&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Koska tosiasia on, etteivät ne kaikki maailman kansat kerta kaikkiaan vaan mahdu tänne Eurooppaan.</p><p>Jossakin vaiheessa tulee stoppi. Ja kun länsimaat ovat kristillisiä ja sivistysmaita (paitsi Trumpin maa nykyään ehkä ei??) niin ei voi vain jäädä katsomaan ihmisten kidutusta tai muuta kaltoinkohtelua lähialueillakaan. Täytyy siis keksiä kompromissi, eli vaikka länsimaiden /YK:n taholta ylläpidettäviä ( = ruokaa, juomaa, terv. hoitoa vaatteita yms. ) leirejä lämpimiin maihin, mutta näidenkin täytyy olla siedettäviä, valvottuja ja turvallisia.<br /><br />Vaikka kuulostaahan se tosi hyvältä saada työperäistäkin maahanmuuttoa vanhenevaan Euroopaan, mutta jos kansa demokraattisessa järjestelmässä kääntyy laajasti tätä ideologiaa vastaan, niin silloin on koko maa pulassa.</p><p><br /><br />----------------------<br /><br />&quot; - - Mielipidemittausten mukaan kolme puoluetta kilpailee suurimman puolueen asemasta. Sosialidemokraattien kannatus on vaihdellut eri mittauslaitosten luvuissa 23&ndash;28 prosentin, Ruotsin kokoomuksen 18&ndash;22 prosentin ja ruotsidemokraattien 17&ndash;25 prosentin välillä. Järjestys voi siis olla mikä tahansa näiden kolmen välillä. Vaalien ydinkysymys on myös Almedalenissa kaikkien mielissä: tuleeko ruotsidemokraateista suurin puolue. - - &quot;<br /><br />- - &quot; ruotsalaiselle vasemmistolle puolue on fasistien ja rasistien pesäke historiansa takia. Ruotsidemokraattien 20:n prosentin tuki gallupeissa pakottaa kuitenkin muut puolueet miettimään ketkä Åkessonia tukevat ja kuuntelemaan mitä hän sanoo. - - &quot;</p><p><br /><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10281010" title="https://yle.fi/uutiset/3-10281010">https://yle.fi/uutiset/3-10281010</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Yleisen yhteiskuntarauhan takia "onneksi", jos näin saa sanoa ketään loukkaamatta, Suomessa PS:n kannatus ei yllä sen hajoamisen jälkeen lähellekään ruotsindemokraattien kannatusta.

Vaikka toisaalta ei tästä suosiosta taida olla ruotsindemokraateille mitään hyötyä, kun mikään puolue ei lähde sen kanssa hallitukseen. Ainakaan näillä näkymin tai kovin aggressiivisen hallitusohjelman takia.
 

Kuitenkin liiallinen maahanmuutto voi syöstä väestöltään liian pienet ja homogeeniset maat kaaokseen, joka ei palvele yhtään ketään vaan saattaa myös jo maassa olevat maahanmuuttajatkin vaaraan. Eikä sekään ole reilua auttajia kohtaan, että itse joutuu vaikeuksiin ja kuten Paula Risikkokin totesi: "ensin täytyy laittaa happinaaamari itselle että voi auttaa muita".

Nyt jos koskaan tarvittaisiin diplomaatteja ja "martti ahtisaareja" ratkomaan näiden tulokkaiden kotimaiden ongelmia, ja sivistysmaiden pitäisi maksaa viulut, että saadaan laki ja järjestys maailman maihin. Eikä näin mitään pakolaisuutta tarvita tämän enempää.
 

 

Ei niin, että tavalliset kansalaiset joutuvat syyttöminä kotimaastaan maanpakoon, vaan se hirmuhalitsija ja/tai sotajoukot joutavat lähtemään sieltä tai jos köyhyys on syynä, niin EU:ssa voidaan keksiä keinoja siihenkin. Leirit voivat olla tähän hätään sopiva tilapäinen ratkaisu ja mikä saattaa estää massoittain ns. elintasopakolaisia jatkossa lähtemästä kotikonnuiltaan, mutta kyllähän ne leiritkin taitavat olla aikamoisia pesiä, ihmiskauppaa sairauksia ynnä muuta sellaista.

Miksihän joku ylikansallinen organisaatio, vaikka nato tai YK (rauhanturvaajat), eivät voisi auttaa tässä "humanitaarisessa katastrofissa" luoden alkuun turvallisia leirejä lämpimiin maihin (ettei lämmitykseen tarvita kallista energiaa) ja sen jälkeen miettimällä lähtömaiden konflikteihin nopeasti globaaleja ratkaisuja vaikka pakolla.
 

 

Koska tosiasia on, etteivät ne kaikki maailman kansat kerta kaikkiaan vaan mahdu tänne Eurooppaan.

Jossakin vaiheessa tulee stoppi. Ja kun länsimaat ovat kristillisiä ja sivistysmaita (paitsi Trumpin maa nykyään ehkä ei??) niin ei voi vain jäädä katsomaan ihmisten kidutusta tai muuta kaltoinkohtelua lähialueillakaan. Täytyy siis keksiä kompromissi, eli vaikka länsimaiden /YK:n taholta ylläpidettäviä ( = ruokaa, juomaa, terv. hoitoa vaatteita yms. ) leirejä lämpimiin maihin, mutta näidenkin täytyy olla siedettäviä, valvottuja ja turvallisia.

Vaikka kuulostaahan se tosi hyvältä saada työperäistäkin maahanmuuttoa vanhenevaan Euroopaan, mutta jos kansa demokraattisessa järjestelmässä kääntyy laajasti tätä ideologiaa vastaan, niin silloin on koko maa pulassa.



----------------------

" - - Mielipidemittausten mukaan kolme puoluetta kilpailee suurimman puolueen asemasta. Sosialidemokraattien kannatus on vaihdellut eri mittauslaitosten luvuissa 23–28 prosentin, Ruotsin kokoomuksen 18–22 prosentin ja ruotsidemokraattien 17–25 prosentin välillä. Järjestys voi siis olla mikä tahansa näiden kolmen välillä. Vaalien ydinkysymys on myös Almedalenissa kaikkien mielissä: tuleeko ruotsidemokraateista suurin puolue. - - "

- - " ruotsalaiselle vasemmistolle puolue on fasistien ja rasistien pesäke historiansa takia. Ruotsidemokraattien 20:n prosentin tuki gallupeissa pakottaa kuitenkin muut puolueet miettimään ketkä Åkessonia tukevat ja kuuntelemaan mitä hän sanoo. - - "


https://yle.fi/uutiset/3-10281010

]]>
16 http://evaback.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257718-leadership-kuuntele-massojen-hiljaista-viestia-ajoissa#comments Demokratia Massaliikkeet Sun, 01 Jul 2018 09:41:01 +0000 Eva Back http://evaback.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257718-leadership-kuuntele-massojen-hiljaista-viestia-ajoissa
Hiljainen mielenilmaus Helsingin Rautantientorilla la 30.6.2018 klo 18.00 http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257614-hiljainen-mielenilmaus-helsingin-rautantientorilla-la-3062018-klo-1800 <p>Huomenna lauantaina 30.6.2018 klo 18.00 Helsingin rautatientorilla on hiljainen mielenilmaus Nicaraguan rauhan ja demokratian puolesta. Se on myös muistotilaisuus kaatuneille. <a href="http://stadissa.fi/tapahtumat/77415/hiljainen-mielenosoitus-nicaraguan-rauhan-puolesta">&rdquo; Yli 200 siviiliä on kuollut rauhanomaisten ja aseettomien mielenilmausten suitsimisissa kovin ottein.&rdquo;</a></p><p>Jos et pääse paikalle, voit tehdä kuten <a href="http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257440-sytyta-kynttila-nicaraguan-rauhalle-la-3062018-klo-1800">edellisessä kirjoituksessa</a> sanoin: sytytämme kynttilöitä ja laitamme Nicaraguan lipun tai viestin. Voit myös laittaa mustan paidan päälle, ottaa kynttilän käteen ja julkaista kuvan Facebookissa, Instagramissa tai /ja Twitterissä.</p><p>Maailmanlaajuinen tapahtuma on yhteistyössä<a href="https://www.facebook.com/events/339077639956955/"> Kepan</a>, <a href="https://www.facebook.com/SOSNicaragua-Europa-248584699215825/">SosNicaraguaEuroopan</a> ja <a href="https://www.facebook.com/SOSNicaraguaGlobal/">SosNicaraguaGlobal &ndash;ryhmän</a> kanssa. Tähän mennessä mukaan on ilmoittautunut yli 70 kaupunkia ympari maailmaa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Huomenna lauantaina 30.6.2018 klo 18.00 Helsingin rautatientorilla on hiljainen mielenilmaus Nicaraguan rauhan ja demokratian puolesta. Se on myös muistotilaisuus kaatuneille. ” Yli 200 siviiliä on kuollut rauhanomaisten ja aseettomien mielenilmausten suitsimisissa kovin ottein.”

Jos et pääse paikalle, voit tehdä kuten edellisessä kirjoituksessa sanoin: sytytämme kynttilöitä ja laitamme Nicaraguan lipun tai viestin. Voit myös laittaa mustan paidan päälle, ottaa kynttilän käteen ja julkaista kuvan Facebookissa, Instagramissa tai /ja Twitterissä.

Maailmanlaajuinen tapahtuma on yhteistyössä Kepan, SosNicaraguaEuroopan ja SosNicaraguaGlobal –ryhmän kanssa. Tähän mennessä mukaan on ilmoittautunut yli 70 kaupunkia ympari maailmaa.

]]>
1 http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257614-hiljainen-mielenilmaus-helsingin-rautantientorilla-la-3062018-klo-1800#comments Demokratia Nicaragua Rauha Fri, 29 Jun 2018 14:33:31 +0000 Ana María Gutiérrez Sorainen http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257614-hiljainen-mielenilmaus-helsingin-rautantientorilla-la-3062018-klo-1800
Fucking khilwa-Suomen valtio http://henriautero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257543-fucking-khilwa-suomen-valtio <p>Suomen valtio ja esivalta ovat hyvin äärikonservatiivisia. Niin on ollut kautta aikojen liberaalista kehityksestä huolimatta. Esimerkkejä löytyy useita. Listan niitä alla.</p><p><u>Nuorten naisten sukuelimet fetisoidaan neitsytkultiksi valtiolle ja järjestysvallalle</u></p><p>Viime kesänä <a href="https://www.iltalehti.fi/kotimaa/201707042200243839_u0.shtml">uutisoitiin</a>, että sosiaaliviranomaiset ottivat neitsyytensä 200 eurolla myyneen 16-vuotiaan tamperelaistytön huostaan. Seksin ostaja, kolmekymppinen mies, sai tuomion seksin ostosta alaikäiseltä.</p><p>Suojaikäraja on 16 vuotta. Alennus on ehkä paikallaan, koska Ruotsissa raja on jo 15, muualla euroopassa on vielä alempia ikärajoja. Suomessa seksin osto alle 18-vuotiaalta on kuitenkin rikos. Minusta voisi pohtia sitä, että myyjän laillista ikärajaa voitaisiin hieman pudottaa. Uskoisin jo 15-16 vuotiaan olevan valmis antamaan pätevän suostumuksen seksin myymiseen.</p><p><a href="https://intokustannus.fi/kirja/tasta_aiti_varoitti/">Tästä äiti varoitti</a> &ndash; feministianalyyttisessa kirjassa kerrotaan Tampereen sosiaaliviranomaisten toiminnasta laajemmin. Kirjoittaja on vasemmistoliiton kansanedustaja <strong>Anna Kontula. </strong>Hänen ja kirjan mukaan Tampereen sosiaalivirastossa nuorten naisten aktiivinen seksuaalisuus (irtosuhteet) on monesti tulkittu lastensuojelun puuttumistoimia aiheuttavaksi paheksuttavaksi seikaksi, kun taas poikien kohdalla vastaavaa ei juuri ole.</p><p>Muuallakin kuin vanhassa työläispunakaupungissa osataan aloittaa työnteko nuorena, siis 200 euron juustohintaan. Valtion koulukotijohtaja <strong>Matti Salmi</strong><strong>s</strong><strong>en </strong><a href="https://www.vihrealanka.fi/uutiset-kotimaa/miten-on-mahdollista-ett%C3%A4-koulukodissa-huostaanotettuna-oleva-nuori-myy-seksi%C3%A4/">mukaan</a> useat koulukotiin sijoitetut nuoret ovat monella tapaa rajattomia. Hänen mukaansa joillakin rajattomuus liittyy myös seksuaalisuuteen. Hänen mukaansa ei ole tavatonta, että eräs nuori nainen <a href="https://www.vihrealanka.fi/reportaasit/venlan-valinta">myi</a> seksiä ollessaan huostaaotettuna 16-vuotiaana koulukodissa 200 euron kertahinnoittelulla, asiakkaanaan keski-ikäinen mies.</p><p><u>Kaiken takana on porvarillinen kunnian käsite</u></p><p>Konservatiivisuus ja oikeistolaisuuus kulkevat käsi kädessä. Ihmiskunnan historiassa paha pakkovalta on perustunut pitkälti hallitsevan luokan valtaan sekä siveysperusteiseen kunniaan ja moraaliin.</p><p>Itse olen joskus testannut mm. kunnian käsitettä ja suvaitsevaisuutta eri maissa esiintymällä hinttinä virtuaalisissa sosiaalisissa yhteisöissä, myös sairaan huumorin tajun omaavien kavereiden kanssa naureskellen. Tämä ihan heterojätkänä läpällä.</p><p>Tosissaan olen mm. sen suhteen, että porvarilliskristillistä eli protestanttista työmoraalia uhmaava laiskuus on hyvä asia. Orjamaista työmoraalia esiintyy myös muissa uskonnoissa. Joissakin muslimimaissa käytetään mm. lapsityövoimaa. Valkoiset sanoivat aikanaan, että taivaaseen pääsee vain kovalla työn teolla. Punaisia ei edes haudattu saati siunattu kirkkomaahan. Valtion &ndash; ja kansankirkkomme oli oikeiston puolella.</p><p>Valtio on aina hallitsevan luokan väline. Useimmiten tuo luokka on keskiluokka. Jotta porvarillinen valtio voisi olla demokraattinen edes jollain tasolla on edistetty vähemmistöjen oikeuksia ja ylinpäänsä ihmisoikeuksia.</p><p>Vähemmistö on termistään huolimatta laaja käsite. He ovat aina uhmanneet jotenkin hallitsevan luokan valtaa, ollen siis vallankumouksellinen luokka. Heiksi ihmisyhteisön saatossa käsitän myös mm. vainotut noidat, maksulliset naiset, vammaiset, mielisairaat ja työttömät.</p><p><u>Khilwa,</u><u> </u><u>muttawa, irtolaislait, </u><u>huoltopoliisi</u><u> ja pakkolaitokset</u></p><p>Saudeissa asuva suomalainen <strong>Laura</strong> odottaa ylen <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9869220">artikkelissa</a> innoissaan pääsyä auton rattiin. Saakelin kommareiden reporadio kun mainostaa tuollaisten kunniallisten sääntöjen höllentymistä partaradikaalin kiihkolla, sanoisi arvokonservatiivinen perusporvari.</p><p>Maassa toimittaa virkaa siveyttä valvova uskontopoliisi muttawa ja voimassa on khilwa-sääntö, jonka mukaan mies ja nainen saavat viettää ravintolassa aikaa vain avioparina. Sharia on kunnian laki, <a href="https://www.talouselama.fi/uutiset/sharia-on-kunnian-laki/efd79b2f-9704-3f29-8d49-5ed9291367ca">sanotaan.</a> Mutta meidänkö &rdquo;kunnia&rdquo; on parempaa ryhmäpainetta?</p><p>Meillä oli aikanaan Suomessa <a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/10/22/huoltopoliisi-tarkkaili-kansaa">huoltopoliisi</a>, <a href="http://vintti.yle.fi/ohjelmat.yle.fi/poliisitv/raportit/huoltopoliisi_tarkkaili_irtolaisten_elamaa.html">joka</a> mm. valvoi katuja ja ravintoloita sekä toimitti &rdquo;asosiaalista ainesta&rdquo;, irtolaisia, prostituoituja, &rdquo;perhepinnareita&rdquo; (eli elatuksen laiminlyöneitä, usein köyhiä miehiä) ja alkoholisteja pakkolaitoksiin sekä piti heistä rekisteriä. Tuosta juontaa juurensa sana &rdquo;pillupoliisi&rdquo;. Naisella piti olla ravintolassa miespuolinen valvoja. Myös &rdquo;heikompaa ainesta, luusereita&rdquo; steriloitiin tuohon aikaan.</p><p>Siitä kun nainen oli aviomiehensä holhouksessa edusmieheyden kautta, ei ole Suomessa sataakaan vuotta aikaa. Meillä yksinhuoltajat ovat edelleen halveksittuja, jopa sosiaalivirastossa. Joskus kristillinen kirkko tappoi aviottomia lapsia, siis ihmiskunnan historiassa.</p><p>Suomessa vuonna 2016 <a href="https://www.mtv.fi/viihde/ohjelmat/enbuskeveitolasalminen/uutiset/artikkeli/ahdinko-ajoi-cp-vammaisen-heljan-myymaan-itseaan-ihmisarvo-koetuksella/5842844#gs.9AlyX3I">esiteltiin</a> cp-vammainen nainen. <em><em>&quot;Jos tämä nainen saisi yhteiskunnalta tarpeeksi tukia, hänen ei tarvitsisi myydä itseään&quot;</em></em><em>.</em></p><p><u>Vähäväkisten huvia huoletonta ja Chydeniuksen morrison</u></p><p>Perusoikeistokonservatiiviradikaalin mietteissä islam edustaa vielä oikeaa pyhää konservaativikulttia kun kristillisyyden on pilannut kulttuurimarxismi. Kuulemma muslimien yhteisöllisyys on ihailtavaa, jopa suomalaisen rasistin silmin. Muhammed ei ole mikään hiirulainen vaan miehekäs örmyilijä, jolle hippitukkainen Jeesus jää kakkoseksi äijämäisyydessä.</p><p>Konservatiivin päiväunissa Muhammed panee Jeesusta raiskaten perseeseen, joka on tietenkin kommunistien syy, kun Muhammed ei ole mikään sönköttävä velttomuna ja uskonnolliset johtajat ottavat siveyden erivapauden. Erivapauteen kuuluu tietenkin tulla, mennä, pettää ja jättää, niin kuin Tiktakin Kyyneleet &ndash; biisissä, mutta samaa &rdquo;halpaa&rdquo; huvia ei sallita tavalliselle rahvaalle saati naisille.</p><p>Kaikki on aina köyhien, vähäväkisten syy ja heidän seksinsä on huoletonta, kuin köyhän miehen <strong>Jim Morrison</strong>. Huvin huolettoman, &rdquo;markan morrisonin&rdquo; arvostelu sopii hyvin sekä konservatiivien, että valtavirtafeministien agendaan. Tosin koulukotilissujen 200 &euro; muuntuu nykykursseilla tuhanneksi markaksi (lähde: Suomen pankki). Kuuntele vaikka:</p><p><a href="https://www.youtube.com/watch?v=Zxi68Z-7_dA">https://www.youtube.com/watch?v=Zxi68Z-7_dA</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen valtio ja esivalta ovat hyvin äärikonservatiivisia. Niin on ollut kautta aikojen liberaalista kehityksestä huolimatta. Esimerkkejä löytyy useita. Listan niitä alla.

Nuorten naisten sukuelimet fetisoidaan neitsytkultiksi valtiolle ja järjestysvallalle

Viime kesänä uutisoitiin, että sosiaaliviranomaiset ottivat neitsyytensä 200 eurolla myyneen 16-vuotiaan tamperelaistytön huostaan. Seksin ostaja, kolmekymppinen mies, sai tuomion seksin ostosta alaikäiseltä.

Suojaikäraja on 16 vuotta. Alennus on ehkä paikallaan, koska Ruotsissa raja on jo 15, muualla euroopassa on vielä alempia ikärajoja. Suomessa seksin osto alle 18-vuotiaalta on kuitenkin rikos. Minusta voisi pohtia sitä, että myyjän laillista ikärajaa voitaisiin hieman pudottaa. Uskoisin jo 15-16 vuotiaan olevan valmis antamaan pätevän suostumuksen seksin myymiseen.

Tästä äiti varoitti – feministianalyyttisessa kirjassa kerrotaan Tampereen sosiaaliviranomaisten toiminnasta laajemmin. Kirjoittaja on vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula. Hänen ja kirjan mukaan Tampereen sosiaalivirastossa nuorten naisten aktiivinen seksuaalisuus (irtosuhteet) on monesti tulkittu lastensuojelun puuttumistoimia aiheuttavaksi paheksuttavaksi seikaksi, kun taas poikien kohdalla vastaavaa ei juuri ole.

Muuallakin kuin vanhassa työläispunakaupungissa osataan aloittaa työnteko nuorena, siis 200 euron juustohintaan. Valtion koulukotijohtaja Matti Salmisen mukaan useat koulukotiin sijoitetut nuoret ovat monella tapaa rajattomia. Hänen mukaansa joillakin rajattomuus liittyy myös seksuaalisuuteen. Hänen mukaansa ei ole tavatonta, että eräs nuori nainen myi seksiä ollessaan huostaaotettuna 16-vuotiaana koulukodissa 200 euron kertahinnoittelulla, asiakkaanaan keski-ikäinen mies.

Kaiken takana on porvarillinen kunnian käsite

Konservatiivisuus ja oikeistolaisuuus kulkevat käsi kädessä. Ihmiskunnan historiassa paha pakkovalta on perustunut pitkälti hallitsevan luokan valtaan sekä siveysperusteiseen kunniaan ja moraaliin.

Itse olen joskus testannut mm. kunnian käsitettä ja suvaitsevaisuutta eri maissa esiintymällä hinttinä virtuaalisissa sosiaalisissa yhteisöissä, myös sairaan huumorin tajun omaavien kavereiden kanssa naureskellen. Tämä ihan heterojätkänä läpällä.

Tosissaan olen mm. sen suhteen, että porvarilliskristillistä eli protestanttista työmoraalia uhmaava laiskuus on hyvä asia. Orjamaista työmoraalia esiintyy myös muissa uskonnoissa. Joissakin muslimimaissa käytetään mm. lapsityövoimaa. Valkoiset sanoivat aikanaan, että taivaaseen pääsee vain kovalla työn teolla. Punaisia ei edes haudattu saati siunattu kirkkomaahan. Valtion – ja kansankirkkomme oli oikeiston puolella.

Valtio on aina hallitsevan luokan väline. Useimmiten tuo luokka on keskiluokka. Jotta porvarillinen valtio voisi olla demokraattinen edes jollain tasolla on edistetty vähemmistöjen oikeuksia ja ylinpäänsä ihmisoikeuksia.

Vähemmistö on termistään huolimatta laaja käsite. He ovat aina uhmanneet jotenkin hallitsevan luokan valtaa, ollen siis vallankumouksellinen luokka. Heiksi ihmisyhteisön saatossa käsitän myös mm. vainotut noidat, maksulliset naiset, vammaiset, mielisairaat ja työttömät.

Khilwa, muttawa, irtolaislait, huoltopoliisi ja pakkolaitokset

Saudeissa asuva suomalainen Laura odottaa ylen artikkelissa innoissaan pääsyä auton rattiin. Saakelin kommareiden reporadio kun mainostaa tuollaisten kunniallisten sääntöjen höllentymistä partaradikaalin kiihkolla, sanoisi arvokonservatiivinen perusporvari.

Maassa toimittaa virkaa siveyttä valvova uskontopoliisi muttawa ja voimassa on khilwa-sääntö, jonka mukaan mies ja nainen saavat viettää ravintolassa aikaa vain avioparina. Sharia on kunnian laki, sanotaan. Mutta meidänkö ”kunnia” on parempaa ryhmäpainetta?

Meillä oli aikanaan Suomessa huoltopoliisi, joka mm. valvoi katuja ja ravintoloita sekä toimitti ”asosiaalista ainesta”, irtolaisia, prostituoituja, ”perhepinnareita” (eli elatuksen laiminlyöneitä, usein köyhiä miehiä) ja alkoholisteja pakkolaitoksiin sekä piti heistä rekisteriä. Tuosta juontaa juurensa sana ”pillupoliisi”. Naisella piti olla ravintolassa miespuolinen valvoja. Myös ”heikompaa ainesta, luusereita” steriloitiin tuohon aikaan.

Siitä kun nainen oli aviomiehensä holhouksessa edusmieheyden kautta, ei ole Suomessa sataakaan vuotta aikaa. Meillä yksinhuoltajat ovat edelleen halveksittuja, jopa sosiaalivirastossa. Joskus kristillinen kirkko tappoi aviottomia lapsia, siis ihmiskunnan historiassa.

Suomessa vuonna 2016 esiteltiin cp-vammainen nainen. "Jos tämä nainen saisi yhteiskunnalta tarpeeksi tukia, hänen ei tarvitsisi myydä itseään".

Vähäväkisten huvia huoletonta ja Chydeniuksen morrison

Perusoikeistokonservatiiviradikaalin mietteissä islam edustaa vielä oikeaa pyhää konservaativikulttia kun kristillisyyden on pilannut kulttuurimarxismi. Kuulemma muslimien yhteisöllisyys on ihailtavaa, jopa suomalaisen rasistin silmin. Muhammed ei ole mikään hiirulainen vaan miehekäs örmyilijä, jolle hippitukkainen Jeesus jää kakkoseksi äijämäisyydessä.

Konservatiivin päiväunissa Muhammed panee Jeesusta raiskaten perseeseen, joka on tietenkin kommunistien syy, kun Muhammed ei ole mikään sönköttävä velttomuna ja uskonnolliset johtajat ottavat siveyden erivapauden. Erivapauteen kuuluu tietenkin tulla, mennä, pettää ja jättää, niin kuin Tiktakin Kyyneleet – biisissä, mutta samaa ”halpaa” huvia ei sallita tavalliselle rahvaalle saati naisille.

Kaikki on aina köyhien, vähäväkisten syy ja heidän seksinsä on huoletonta, kuin köyhän miehen Jim Morrison. Huvin huolettoman, ”markan morrisonin” arvostelu sopii hyvin sekä konservatiivien, että valtavirtafeministien agendaan. Tosin koulukotilissujen 200 € muuntuu nykykursseilla tuhanneksi markaksi (lähde: Suomen pankki). Kuuntele vaikka:

https://www.youtube.com/watch?v=Zxi68Z-7_dA

]]>
0 http://henriautero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257543-fucking-khilwa-suomen-valtio#comments Arvokonservatiivisuus Demokratia Islam Kristinusko Uskonnollisuus Thu, 28 Jun 2018 10:24:26 +0000 Henri Autero http://henriautero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257543-fucking-khilwa-suomen-valtio