Muutosvastarinta http://petterilohivesi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/140753/all Wed, 19 Sep 2018 00:41:05 +0300 fi Kaiken kokeneen ja tietävän suomalaisen setämiehen somemaailma http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261177-kaiken-kokeneen-ja-tietavan-suomalaisen-setamiehen-somemaailma <p>Ehkä pitäisi otsikon vastaisesti puhua setähenkilöstä, mutta mennään nyt setämiehellä - kukin voi siihen kuvitella kenet tahansa tuntemansa henkilön, jolla on vahva mielipide joka asiaan eikä sitä horjuta tutkimus tai mitkään uudemmat tiedot. Hänellä on meitä muita parempi tieto, jota kaikenmaailman dosentit tutkimuksineen eivät muuta.</p><p><strong>Ennen kaikki oli paremmin</strong></p><p>Tämä on peruslähtökohta. Kun aletaan pohtia äärirajoille vietävän liikuntatestin tarpeellisuutta nykypäivänä, kertoo setämies miten hänen kouluaikoinaan oli ja kuinka kaikki sujui mainiosti. Samalla setämies unohtaa, ettei ennen internet-maailmaa ja nykyaikaista mediaa hänellä ollut aavistustakaan, mitä edes naapurikunnassa tapahtui. Kärsimys jalostaa ja kaikki mikä ei tapa karaisee on syvällä takaraivossa. Ja se että kun minä olen saanut kokea tämän, niin kyllä muidenkin on syytä kärsiä. Hiihdettiinhän mekin kouluun kesät talvet.</p><p>Ja nuoriso pääsee kuitenkin niin helpolla - mikä ihmeen eSports, pesäpallo on kunnon miesten laji, jonka jo Tahko Pihkala kehitti. Kyllä kranaatti lentää tarvittaessa sitä harrastamalla.</p><p>Armeija on jo oma lukunsa - nykyajan nuorilla on niin paljon helpompaa. Minua hyppyytettiin ja nöyryytettiin, joten miksi nykyään ei saisi tehdä niin? Puhumattakaan kasvisruoasta tuhoten koko taistelutahdon ja suistaen taistelumoraalin perikatoon.</p><p><strong>Setämiehen johtamisfilosofia</strong></p><p>Usein setämies on jo eläkkeellä tai sitten sitä lähellä oleva jopa päällikkö- tai johtoasemaan kohonnut mies. Hänelle on koitettu kertoa nykyaikaisista johtamismenetelmistä ja vaikkapa pehmeiden arvojen merkityksestä, mutta mikään ei ole mennyt perille. Hänen johtamisperiaatteensa tulevat RUK:ista tms ja keskeisenä ajatuksena on, että komentoketju säilyy ja ylöspäin ei juputeta. Klassikkoesimerkkinä tästä on pääministerimme Sipilä, joka ei ole koskaan väärässä.</p><p>Kun tämä peilataan viimeaikaiseen yrittäjä-työntekijäkeskusteluun, niin yrittäjä on aina hyvä ja työntekijä ahne laiskiainen.</p><p>Vaikka kuinka monta tutkimusta asiasta tehtäisiin, niin setämies ei tajua työhyvinvoinnin ja tiimin osallistamisen merkitystä tulokselle. Hänen mielestään esimies käskee ja alainen tottelee - sillä hyvä.</p><p><strong>Setämies unohtaa saavutetut edut</strong></p><p>Setämies&nbsp; tulee tänne kertomaan, kuinka työelämä ei tarvitse sääntelyä vaan kaikki on sovittavissa ilman lakeja. Samalla hän usein itse nauttii hyvää eläkettä, jonka hänelle ovat taanneet lait ja työehtosopimukset. Aikanaan häntä työelämässä ne suojelivat. Seuraaville on niitä kuitenkin turha suoda, sehän vaikeuttaa minun etuuksieni maksamista.</p><p>Setämies uskoo Suomen elävän vain metsästä. Hän ei edes tiedä mikä on palveluliiketoiminta vaikka se on pelastanut Suomen Nokia romahduksen jälkeen. Setämiehelle palvelut ovat abstrakti käsite, jota ei voi pitää kädessä.</p><p><strong>Setämies ei luovu mielipiteistään</strong></p><p>Setämiehelle voit osoittaa tutkimuksin ja linkein hänen olevan väärässä, mutta mielipide ei muutu. Kiistattomien todisteiden osoittamisen jälkeen hän katoaa hetkeksi täällä Puheenvuorossakin. Kuitenkaan hän ei katoa kokonaan vaan on pian toisessa blogissa esittämässä saman jo perättömäksi osoitetun väitteen uudestaan. Taas pitäisi tehdä sama sosoittaminen vääräksi, mutta nämä ovat niin sinnikkäitä, että se on turhaa.</p><p><strong>Setämies on Suomen uudistumisen jarru</strong></p><p>Setämies tykkää teollisuudesta olkoon se autoteollisuutta, metsäteollisuutta tai kaivoksia. Kaikki ovat jotain sellaista, mitä setämies ymmärtää ja konkretisoituu tavarana. Miten hemmetiissä sitten joku Supercell ja pelit voi yhtäkkiä mennä ohin tämän hienon tavaran. Se on setämiehelle arvoitus, kun ei ole koskaan pelejä pelannut.</p><p>Setämies diggaa kyllä näitä pelijunnuja vähän, mutta kyllä oikeasti rauta ja paperi on jotain konkreettista.</p><p>Setämiehet hallitsevat Suomen taloutta ja ajattelevat omaa etuaan. He ovat yksi pahimpia jarruja Suomen kehitykselle.</p><p>Setämieheksi voi tulla jo varhain kuten Orpo ja Lintilä - Sipilä on ollut sitä jo pitkään. Suomen tulevaisuudelle parasta on katsoa avoimesti tulevaisuuteen ohi setämiesten.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ehkä pitäisi otsikon vastaisesti puhua setähenkilöstä, mutta mennään nyt setämiehellä - kukin voi siihen kuvitella kenet tahansa tuntemansa henkilön, jolla on vahva mielipide joka asiaan eikä sitä horjuta tutkimus tai mitkään uudemmat tiedot. Hänellä on meitä muita parempi tieto, jota kaikenmaailman dosentit tutkimuksineen eivät muuta.

Ennen kaikki oli paremmin

Tämä on peruslähtökohta. Kun aletaan pohtia äärirajoille vietävän liikuntatestin tarpeellisuutta nykypäivänä, kertoo setämies miten hänen kouluaikoinaan oli ja kuinka kaikki sujui mainiosti. Samalla setämies unohtaa, ettei ennen internet-maailmaa ja nykyaikaista mediaa hänellä ollut aavistustakaan, mitä edes naapurikunnassa tapahtui. Kärsimys jalostaa ja kaikki mikä ei tapa karaisee on syvällä takaraivossa. Ja se että kun minä olen saanut kokea tämän, niin kyllä muidenkin on syytä kärsiä. Hiihdettiinhän mekin kouluun kesät talvet.

Ja nuoriso pääsee kuitenkin niin helpolla - mikä ihmeen eSports, pesäpallo on kunnon miesten laji, jonka jo Tahko Pihkala kehitti. Kyllä kranaatti lentää tarvittaessa sitä harrastamalla.

Armeija on jo oma lukunsa - nykyajan nuorilla on niin paljon helpompaa. Minua hyppyytettiin ja nöyryytettiin, joten miksi nykyään ei saisi tehdä niin? Puhumattakaan kasvisruoasta tuhoten koko taistelutahdon ja suistaen taistelumoraalin perikatoon.

Setämiehen johtamisfilosofia

Usein setämies on jo eläkkeellä tai sitten sitä lähellä oleva jopa päällikkö- tai johtoasemaan kohonnut mies. Hänelle on koitettu kertoa nykyaikaisista johtamismenetelmistä ja vaikkapa pehmeiden arvojen merkityksestä, mutta mikään ei ole mennyt perille. Hänen johtamisperiaatteensa tulevat RUK:ista tms ja keskeisenä ajatuksena on, että komentoketju säilyy ja ylöspäin ei juputeta. Klassikkoesimerkkinä tästä on pääministerimme Sipilä, joka ei ole koskaan väärässä.

Kun tämä peilataan viimeaikaiseen yrittäjä-työntekijäkeskusteluun, niin yrittäjä on aina hyvä ja työntekijä ahne laiskiainen.

Vaikka kuinka monta tutkimusta asiasta tehtäisiin, niin setämies ei tajua työhyvinvoinnin ja tiimin osallistamisen merkitystä tulokselle. Hänen mielestään esimies käskee ja alainen tottelee - sillä hyvä.

Setämies unohtaa saavutetut edut

Setämies  tulee tänne kertomaan, kuinka työelämä ei tarvitse sääntelyä vaan kaikki on sovittavissa ilman lakeja. Samalla hän usein itse nauttii hyvää eläkettä, jonka hänelle ovat taanneet lait ja työehtosopimukset. Aikanaan häntä työelämässä ne suojelivat. Seuraaville on niitä kuitenkin turha suoda, sehän vaikeuttaa minun etuuksieni maksamista.

Setämies uskoo Suomen elävän vain metsästä. Hän ei edes tiedä mikä on palveluliiketoiminta vaikka se on pelastanut Suomen Nokia romahduksen jälkeen. Setämiehelle palvelut ovat abstrakti käsite, jota ei voi pitää kädessä.

Setämies ei luovu mielipiteistään

Setämiehelle voit osoittaa tutkimuksin ja linkein hänen olevan väärässä, mutta mielipide ei muutu. Kiistattomien todisteiden osoittamisen jälkeen hän katoaa hetkeksi täällä Puheenvuorossakin. Kuitenkaan hän ei katoa kokonaan vaan on pian toisessa blogissa esittämässä saman jo perättömäksi osoitetun väitteen uudestaan. Taas pitäisi tehdä sama sosoittaminen vääräksi, mutta nämä ovat niin sinnikkäitä, että se on turhaa.

Setämies on Suomen uudistumisen jarru

Setämies tykkää teollisuudesta olkoon se autoteollisuutta, metsäteollisuutta tai kaivoksia. Kaikki ovat jotain sellaista, mitä setämies ymmärtää ja konkretisoituu tavarana. Miten hemmetiissä sitten joku Supercell ja pelit voi yhtäkkiä mennä ohin tämän hienon tavaran. Se on setämiehelle arvoitus, kun ei ole koskaan pelejä pelannut.

Setämies diggaa kyllä näitä pelijunnuja vähän, mutta kyllä oikeasti rauta ja paperi on jotain konkreettista.

Setämiehet hallitsevat Suomen taloutta ja ajattelevat omaa etuaan. He ovat yksi pahimpia jarruja Suomen kehitykselle.

Setämieheksi voi tulla jo varhain kuten Orpo ja Lintilä - Sipilä on ollut sitä jo pitkään. Suomen tulevaisuudelle parasta on katsoa avoimesti tulevaisuuteen ohi setämiesten.

 

]]>
29 http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261177-kaiken-kokeneen-ja-tietavan-suomalaisen-setamiehen-somemaailma#comments Muutosvastarinta Puheenvuoro Pysähtyneisyys Some Y-sukupolvi Tue, 18 Sep 2018 21:41:05 +0000 Niko Kaistakorpi http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261177-kaiken-kokeneen-ja-tietavan-suomalaisen-setamiehen-somemaailma
HS kolumni: SDP ei ole puolue vaan säätiö http://bvalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235698-hs-kolumni-sdp-ei-ole-puolue-vaan-saatio <p>Olen hakenut metaforaa tai jotain tiivistettyä ilmaisua kertomaan sosialidemokraattisesta puolueesta. <a href="http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005171251.html">Yrjö Raution kolumnissa Helsingin Sanomissa</a> on sopiva sana: säätiö. Rautio myös selittää miksi.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><em>&rdquo;OSALLISTUIN Avun toimittajana Sdp:n Hämeenlinnan puoluekokoukseen vuonna 2008. Laskin silloin, että kaksi kolmasosaa edustajista oli joko suoraan tai välillisesti Sdp:n leivissä: puolue- ja ay-toimitsijoita, kansanedustajia ja heidän avustajiaan, kuntien ja valtion palkollisia.</em></p><p><em>Olen seurannut paria muutakin Sdp:n puoluekokousta, ja havaintoni on ollut sama. Sdp ei ole puolue, vaan säätiö. Ei tällainen joukko kumouksia tee. Sen etu on, ettei mikään muutu, totesin Hämeenlinnassa. Uskon, että Sdp:n säätiömäisyys on yhä tärkein syy siihen, ettei puolue kykene uudistumaan eikä nuortumaan.</em></p><p><em>Sdp on kuin savusauna, jonka lämmössä on mukava köllötellä tutussa ja turvallisessa seurassa. Köllöttely jatkui helmikuussa Lahden puoluekokouksessa. Kokous ei halunnut muuttaa mitään, koska kaikki oli jo niin hyvin ja varmat voitot odottivat.&rdquo;</em></p><p>&nbsp;</p><p>Olin Sdp:n jäsen kolmisen vuotta tämän vuosikymmenen alussa. Kyllä sen jämähtäneisyyden aktivinen rivijäsenkin tunsi, ja siksipä ei ollut oikea paikka minulle. En ole enää nuori itsekään, mutta ei minulla ole vaikeuksia kuvitella, miksi &#39;säätiöpuolue&#39; ei uppoa nuorempiin tai oman ikäisiinikään.&nbsp;</p><p>Sosiaalidemokraattisuuden ydin on sanonnassa &quot;kaveria ei jätetä&quot;. Väitän, että enemmistö, siis yli 50 prosenttia äänestäjistä on tuolla kannalla. Mutta kun säätiö eikä vireä puolue.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olen hakenut metaforaa tai jotain tiivistettyä ilmaisua kertomaan sosialidemokraattisesta puolueesta. Yrjö Raution kolumnissa Helsingin Sanomissa on sopiva sana: säätiö. Rautio myös selittää miksi. 

 

”OSALLISTUIN Avun toimittajana Sdp:n Hämeenlinnan puoluekokoukseen vuonna 2008. Laskin silloin, että kaksi kolmasosaa edustajista oli joko suoraan tai välillisesti Sdp:n leivissä: puolue- ja ay-toimitsijoita, kansanedustajia ja heidän avustajiaan, kuntien ja valtion palkollisia.

Olen seurannut paria muutakin Sdp:n puoluekokousta, ja havaintoni on ollut sama. Sdp ei ole puolue, vaan säätiö. Ei tällainen joukko kumouksia tee. Sen etu on, ettei mikään muutu, totesin Hämeenlinnassa. Uskon, että Sdp:n säätiömäisyys on yhä tärkein syy siihen, ettei puolue kykene uudistumaan eikä nuortumaan.

Sdp on kuin savusauna, jonka lämmössä on mukava köllötellä tutussa ja turvallisessa seurassa. Köllöttely jatkui helmikuussa Lahden puoluekokouksessa. Kokous ei halunnut muuttaa mitään, koska kaikki oli jo niin hyvin ja varmat voitot odottivat.”

 

Olin Sdp:n jäsen kolmisen vuotta tämän vuosikymmenen alussa. Kyllä sen jämähtäneisyyden aktivinen rivijäsenkin tunsi, ja siksipä ei ollut oikea paikka minulle. En ole enää nuori itsekään, mutta ei minulla ole vaikeuksia kuvitella, miksi 'säätiöpuolue' ei uppoa nuorempiin tai oman ikäisiinikään. 

Sosiaalidemokraattisuuden ydin on sanonnassa "kaveria ei jätetä". Väitän, että enemmistö, siis yli 50 prosenttia äänestäjistä on tuolla kannalla. Mutta kun säätiö eikä vireä puolue.

 

]]>
40 http://bvalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235698-hs-kolumni-sdp-ei-ole-puolue-vaan-saatio#comments Muutosvastarinta SDP Suomen sosialidemokraattinen puolue Uudistuminen Sat, 15 Apr 2017 04:00:25 +0000 Birgitta Valonen http://bvalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235698-hs-kolumni-sdp-ei-ole-puolue-vaan-saatio
Asiakkaan aika valita terveydenhuollossa http://sinanordman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231983-asiakkaan-aika-valita-terveydenhuollossa <p>Osana sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta toteutetaan lakiuudistus potilaan valinnanvapaudesta. Lakiluonnos on parasta aikaa lausuntokierroksella ja lausunnot tulee antaa maaliskuun loppuun mennessä. Valmisteilla oleva laki onkin herättänyt monenmoisia tunteita eri tahoilla, erityisesti terveydenhuollon ammattilaisissa. Huolestuneita kommetteja lakiluonnoksen puutteista ja vaikutuksista ovat antaneet niin suurien terveydenhuollon organisaatioiden johtajat kuin ammattiyhdistysliikkeen edustajat.</p><p>Potilaan valinnanvapauden lainsäädönnön valmistelun taustalla on pyrkimys kehittää terveydenhuoltoa asiakaslähtöiseksi. Valinnanvapauden uudistuksen myötä potilailla on paremmat mahdollisuudet valita itselleen parhaiten sopiva palveluntarjoaja ja myös terveydenhuollon ammattilaisen valinta helpottuu. Potilas voi valita terveydenhuollon ammattilaisen, jonka kanssa vuorovaikutus pelaa mutkattomasti ja näin hoitotulokset voivat parantua. &nbsp;Tämä muuttaa myös merkittävällä tavalla potilaan ja ammattilaisen välistä valtasuhdetta ja terveydenhuollon ammattilaisen tulee omaksua työhönsä asiakaspalvelun piirteitä. On huomioitava, että kaikilla ei ole samanlaisia kykyjä valintojen tekemiseen. Tällaisissa tilanteissa terveydenhuollon ammattilaisen on pyrittävä tukemaan potilaan valintapäätöstä ja löydettävä ratkaisu yhteistyössä potilaan kanssa.</p><p>Terveydenhuollossa työskentelevänä olen nähnyt, että alalla asiakaslähtöisyys ei toteudu nykyisen tietoyhteiskunnan asettamien vaatimusten mukaisesti. Rakenteiden ja asenteiden muuttaminen aidosti asiakkaan tarpeet huomioiviksi vaatii vielä valtavasti työtä. Ennen maakuntiin siirtymistä kuntien onkin huomioitava muutostarpeet ja koulutettava henkilöstöä sen mukaan. Palveluprosesseja voidaan kehittää hyödyntämällä kokemusasiantuntijoiden osaamista myös somaattisella puolella sekä järjestämällä henkilöstölle asiakaspalvelukoulutusta.</p><p>Suomessa potilaan valinnanmahdollisuuksia on lähdetty lisäämään vasta 2000-luvulla, kun muissa Pohjoismaissa valinnanvapauden uudistuksia on tehty jo aiemmin. Kyse ei siis ole uudesta ilmiöistä vaan pikemminkin pohjoismaalaisesta terveydenhuollon trendistä. Sote-uudistuksen kaavaillaan tuovan uusia palveluntarjoajia terveydenhuoltoon ja näin myös terveydenhuollon ammattilaisen valinnanmahdollisuudet laajenevat työnantajien suhteen. Maailma muuttuu ja myös terveydenhuollon on muututtava sen mukana. Uhkakuvien ja kauhun levittämisen sijaan meidän ammattilaisten tulisikin suhtautua potilaan valinnanvapauteen ja asiakaslähtöisyyden lisäämiseen mahdollisuutena uudistua.</p><p>&nbsp;</p><p>Sina Nordman</p><p>Bioanalyytikko, TtK</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Osana sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta toteutetaan lakiuudistus potilaan valinnanvapaudesta. Lakiluonnos on parasta aikaa lausuntokierroksella ja lausunnot tulee antaa maaliskuun loppuun mennessä. Valmisteilla oleva laki onkin herättänyt monenmoisia tunteita eri tahoilla, erityisesti terveydenhuollon ammattilaisissa. Huolestuneita kommetteja lakiluonnoksen puutteista ja vaikutuksista ovat antaneet niin suurien terveydenhuollon organisaatioiden johtajat kuin ammattiyhdistysliikkeen edustajat.

Potilaan valinnanvapauden lainsäädönnön valmistelun taustalla on pyrkimys kehittää terveydenhuoltoa asiakaslähtöiseksi. Valinnanvapauden uudistuksen myötä potilailla on paremmat mahdollisuudet valita itselleen parhaiten sopiva palveluntarjoaja ja myös terveydenhuollon ammattilaisen valinta helpottuu. Potilas voi valita terveydenhuollon ammattilaisen, jonka kanssa vuorovaikutus pelaa mutkattomasti ja näin hoitotulokset voivat parantua.  Tämä muuttaa myös merkittävällä tavalla potilaan ja ammattilaisen välistä valtasuhdetta ja terveydenhuollon ammattilaisen tulee omaksua työhönsä asiakaspalvelun piirteitä. On huomioitava, että kaikilla ei ole samanlaisia kykyjä valintojen tekemiseen. Tällaisissa tilanteissa terveydenhuollon ammattilaisen on pyrittävä tukemaan potilaan valintapäätöstä ja löydettävä ratkaisu yhteistyössä potilaan kanssa.

Terveydenhuollossa työskentelevänä olen nähnyt, että alalla asiakaslähtöisyys ei toteudu nykyisen tietoyhteiskunnan asettamien vaatimusten mukaisesti. Rakenteiden ja asenteiden muuttaminen aidosti asiakkaan tarpeet huomioiviksi vaatii vielä valtavasti työtä. Ennen maakuntiin siirtymistä kuntien onkin huomioitava muutostarpeet ja koulutettava henkilöstöä sen mukaan. Palveluprosesseja voidaan kehittää hyödyntämällä kokemusasiantuntijoiden osaamista myös somaattisella puolella sekä järjestämällä henkilöstölle asiakaspalvelukoulutusta.

Suomessa potilaan valinnanmahdollisuuksia on lähdetty lisäämään vasta 2000-luvulla, kun muissa Pohjoismaissa valinnanvapauden uudistuksia on tehty jo aiemmin. Kyse ei siis ole uudesta ilmiöistä vaan pikemminkin pohjoismaalaisesta terveydenhuollon trendistä. Sote-uudistuksen kaavaillaan tuovan uusia palveluntarjoajia terveydenhuoltoon ja näin myös terveydenhuollon ammattilaisen valinnanmahdollisuudet laajenevat työnantajien suhteen. Maailma muuttuu ja myös terveydenhuollon on muututtava sen mukana. Uhkakuvien ja kauhun levittämisen sijaan meidän ammattilaisten tulisikin suhtautua potilaan valinnanvapauteen ja asiakaslähtöisyyden lisäämiseen mahdollisuutena uudistua.

 

Sina Nordman

Bioanalyytikko, TtK

]]>
4 http://sinanordman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231983-asiakkaan-aika-valita-terveydenhuollossa#comments Asiakaslähtöisyys Julkinen terveydenhoito Muutosvastarinta Potilaan valinnanvapaus Sote Wed, 22 Feb 2017 15:32:46 +0000 Sina Nordman http://sinanordman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231983-asiakkaan-aika-valita-terveydenhuollossa
Suomen nykytila ja tulevaisuuden uhat http://tkuusiol.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227465-suomen-nykytila-ja-tulevaisuuden-uhat <p>Suomessa on moni asia paremmin kuin monessa muussa maassa, minkä takia voimme olla ylpeitä Suomen saavutuksista. Suomi on kärkimaiden joukossa monessa yhteiskunnan tilaa kuvaavassa tilastossa. Yhteiskunnan nykytila on pitkän ajan saavutus, eikä sitä onneksi ole vielä onnistuttu täysin romuttamaan.</p><p>Samalla kuitenkin täytyy olla huolissaan Suomen nykytilasta, koska Suomen tulevaisuus ei näytä yhtä hyvältä. Suomessa on vallinnut poliittinen takalukko koko talouskriisin ajan eli vuodesta 2007 asti. Syynä siihen on poliittinen järjestelmä, joka yrittää ratkoa ongelmia vanhoilla keinoilla muuttuneessa maailmassa. Suomen talousjärjestelmä on sellaisessa tilassa, ettei se pysty pitämään nykyistä hyvinvointitasoa kovin kauaa. Syy siihen ei ole suuri velka tai nopea velkaantuminen vaan suurin ongelma muutosvastaisuus, minkä takia rakenteellisia uudistuksia ei ole pystytty tekemään. Nykyinen hallitus on myynyt kansalle oman näkemyksensä rakenneuudistuksesta, joka on enemmänkin hyvinvointivaltion alas ajoa. Todellisessa rakenneuudistuksessa pitäisi uudistaa talouden rakenteita, joista tärkeimpänä ovat kulutuskäyttäytymisen sekä vientiteollisuuden muutokset.</p><p>Hallitus on valitellut kansan muutosvastaisuutta, minkä takia he eivät ole saaneet mielestään tarpeellisia muutoksia tehtyä. Hallituksen esittämät rakenneuudistukset pohjautuvat kyseenalaiseen käsitykseen kustannuskilpailukyvyn parantamisen vaikutuksista talouden pelastamisessa. Muutosvastaisuudesta voi puolueet syyttää vain itseään. Puolueet ovat pitäneet yllä illuusiota, jossa muutokset ovat koskeneet kaikkia muita paitsi oman äänestäjäkunnan oikeuksia ja etuja. Tämä on johtanut eri väestöryhmien vastakkainasetteluun, jossa vallassa olevat puolueet ovat sormet syyhyten käyneet kiinni oppositiossa olevien puolueiden kannattajien oikeuksiin ja etuuksiin. Tämä on johtanut myös syviin väestöryhmien välisiin riitoihin.</p><p>Nykyisen hallitus pyrki palkansaajien etuuksia heikentämällä saada heikosti kannattavia suuryrityksiä pelastettua. AY-liike tuli kuitenkin tähän väliin ja esti hallituksen aikeet maksattaa suuryritysten pelastamisen palkansaajilla. Suurin kärsijä nykytilasta ovat työelämän ulkopuolella olevat heikommassa asemassa olevat, joiden etuuksien puolustamista mikään puolue ota ykkösasiakseen. Vasemmistopuolueissa heidän etuuksiaan puolustetaan puheissa, mutta varsinkin demareissa palkansaajat menevät heikommassa asemassa olevien edelle. Syy siihen on ilmeinen &mdash; heikommassa asemassa olevat eivät yleensä äänestä, minkä takia heidän mielipiteitään ei kuunnella. Tämän väestöryhmän ongelmia voidaan lukea lehdistä, kun joku yhteiskunnan ulkopuolelle jätetty päättää kostaa kokemansa vääryyden kohdistamalla vihansa vahingoittamalla kohdalle sattuvaa kanssaihmistä.</p><p>Maahanmuuton vastustamisen syitä on monia, mutta yhdessä asiassa maahanmuuton vastustajat ovat oikeassa. Hallitsematon maahanmuutto saattaa synnyttää yhteiskuntaan ihmisjoukon, jotka voivat olla uhka yhteiskuntarauhalle. Sama pätee myös kantasuomalaisiin eli niihin, jotka tippuvat yhteiskunnan rattaista oman onnen nojaan. Ratkaisu hallitsemattomaan mahanmuuttoon ei ole rajojen sulkeminen vaan kotouttamiseen kohdistettavien varojen lisääminen sekä heikommassa asemassa olevien aseman parantaminen syntyperään katsomatta. Yhteiskuntarauhan kannalta uhkaavimman ryhmän muodostavat ihmiset, keiltä on viety pois kaikki mahdollisuudet oman aseman parantamiseen. Siksi hyvätuloisten on autettava väliinputoajat takaisin yhteiskuntaan.</p><p>Seuraavassa jutussani keskityn Suomen tulevaisuuden rakentamisen keinoihin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomessa on moni asia paremmin kuin monessa muussa maassa, minkä takia voimme olla ylpeitä Suomen saavutuksista. Suomi on kärkimaiden joukossa monessa yhteiskunnan tilaa kuvaavassa tilastossa. Yhteiskunnan nykytila on pitkän ajan saavutus, eikä sitä onneksi ole vielä onnistuttu täysin romuttamaan.

Samalla kuitenkin täytyy olla huolissaan Suomen nykytilasta, koska Suomen tulevaisuus ei näytä yhtä hyvältä. Suomessa on vallinnut poliittinen takalukko koko talouskriisin ajan eli vuodesta 2007 asti. Syynä siihen on poliittinen järjestelmä, joka yrittää ratkoa ongelmia vanhoilla keinoilla muuttuneessa maailmassa. Suomen talousjärjestelmä on sellaisessa tilassa, ettei se pysty pitämään nykyistä hyvinvointitasoa kovin kauaa. Syy siihen ei ole suuri velka tai nopea velkaantuminen vaan suurin ongelma muutosvastaisuus, minkä takia rakenteellisia uudistuksia ei ole pystytty tekemään. Nykyinen hallitus on myynyt kansalle oman näkemyksensä rakenneuudistuksesta, joka on enemmänkin hyvinvointivaltion alas ajoa. Todellisessa rakenneuudistuksessa pitäisi uudistaa talouden rakenteita, joista tärkeimpänä ovat kulutuskäyttäytymisen sekä vientiteollisuuden muutokset.

Hallitus on valitellut kansan muutosvastaisuutta, minkä takia he eivät ole saaneet mielestään tarpeellisia muutoksia tehtyä. Hallituksen esittämät rakenneuudistukset pohjautuvat kyseenalaiseen käsitykseen kustannuskilpailukyvyn parantamisen vaikutuksista talouden pelastamisessa. Muutosvastaisuudesta voi puolueet syyttää vain itseään. Puolueet ovat pitäneet yllä illuusiota, jossa muutokset ovat koskeneet kaikkia muita paitsi oman äänestäjäkunnan oikeuksia ja etuja. Tämä on johtanut eri väestöryhmien vastakkainasetteluun, jossa vallassa olevat puolueet ovat sormet syyhyten käyneet kiinni oppositiossa olevien puolueiden kannattajien oikeuksiin ja etuuksiin. Tämä on johtanut myös syviin väestöryhmien välisiin riitoihin.

Nykyisen hallitus pyrki palkansaajien etuuksia heikentämällä saada heikosti kannattavia suuryrityksiä pelastettua. AY-liike tuli kuitenkin tähän väliin ja esti hallituksen aikeet maksattaa suuryritysten pelastamisen palkansaajilla. Suurin kärsijä nykytilasta ovat työelämän ulkopuolella olevat heikommassa asemassa olevat, joiden etuuksien puolustamista mikään puolue ota ykkösasiakseen. Vasemmistopuolueissa heidän etuuksiaan puolustetaan puheissa, mutta varsinkin demareissa palkansaajat menevät heikommassa asemassa olevien edelle. Syy siihen on ilmeinen — heikommassa asemassa olevat eivät yleensä äänestä, minkä takia heidän mielipiteitään ei kuunnella. Tämän väestöryhmän ongelmia voidaan lukea lehdistä, kun joku yhteiskunnan ulkopuolelle jätetty päättää kostaa kokemansa vääryyden kohdistamalla vihansa vahingoittamalla kohdalle sattuvaa kanssaihmistä.

Maahanmuuton vastustamisen syitä on monia, mutta yhdessä asiassa maahanmuuton vastustajat ovat oikeassa. Hallitsematon maahanmuutto saattaa synnyttää yhteiskuntaan ihmisjoukon, jotka voivat olla uhka yhteiskuntarauhalle. Sama pätee myös kantasuomalaisiin eli niihin, jotka tippuvat yhteiskunnan rattaista oman onnen nojaan. Ratkaisu hallitsemattomaan mahanmuuttoon ei ole rajojen sulkeminen vaan kotouttamiseen kohdistettavien varojen lisääminen sekä heikommassa asemassa olevien aseman parantaminen syntyperään katsomatta. Yhteiskuntarauhan kannalta uhkaavimman ryhmän muodostavat ihmiset, keiltä on viety pois kaikki mahdollisuudet oman aseman parantamiseen. Siksi hyvätuloisten on autettava väliinputoajat takaisin yhteiskuntaan.

Seuraavassa jutussani keskityn Suomen tulevaisuuden rakentamisen keinoihin.

]]>
1 http://tkuusiol.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227465-suomen-nykytila-ja-tulevaisuuden-uhat#comments Muutosvastarinta Rakenneuudistus Suomen Itsenäisyyden juhlavuosi 2017 Suomen talouskriisi Tue, 06 Dec 2016 14:31:08 +0000 Timo Kuusiola http://tkuusiol.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227465-suomen-nykytila-ja-tulevaisuuden-uhat
Muutosvastarinnasta valittavat ovat muutoksen amatöörejä http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/221384-muutosvastarinnasta-valittavat-ovat-muutoksen-amatooreja <p>Maailma on koko historiansa ajan enemmän tai vähemmän kipuillut jatkuvan muutoksen kanssa. Niistä on opittu paljon, mutta se oppi ei tunnu koskaan juurtuvan sukupolvesta toiseen siirtyväksi ymmärrykseksi, vaan kerta toisensa jälkeen, muutosta haluavat valittavat muutoksen vaikeudesta. Muutosten vaikeus on kuitenkin enemmän kiinni muutosta vaativista, kuin muista.&nbsp;</p><p><strong>He epäonnistuvat, koska ovat muutosta vaatiessaan täysiä amatöörejä</strong></p><p>Eilen Helsingin Sanomissa oli <a href="http://www.hs.fi/paivanlehti/16082016/a1471234428591">tiedesivulla kirjoitus,</a> jossa selitettiin kuinka uudet teknologiset innovaatiot kohtaavat aina vastustusta. Juttua jaettiin kohtuullisen ahkerasti sosiaalisessa mediassa. Katselin mielenkiinnolla, mitä kohtia ihmiset lainasivat pitkästä tekstistä ja mitä he sillä mahdollisesti sanoivat.</p><p>Yksi valistuneista jakajista lainasi kohtaa: &quot;Ihmisellä on taipumus demonisoida uutta&nbsp;ja siksi geenimuokkaus, keinoäly ja Uber pelottavat meitä.&quot;&nbsp;</p><p>Tämän kohdan esiin nostava saattaa lähteä olettamuksesta, että ihminen luonnostaan vastustaa kaikkea muutosta. Se on yksi suurimmista muutosvastarinnan valittajien virhekäsityksistä. Ihmiset haluavat luonnostaan muutosta, mutta he haluavat, että muutos tuo hyviä asioita. Hyvin harvoin muutosta myyvät onnistuvat kertomaan uudesta tavalla, joka saa ihmiset kokemaan, että nyt on tulossa jotakin vielä parempaa. Uudistajat eivät osaa samaistua muutoksen kohteen tilanteeseen ja kertovat muutoksesta ihan vääriä asioita ja aivan väärällä tavalla. Lopputuloksena on innostuksen sijaan hämmennys tai vastustus. Erityisen suurta amatöörimäisyyttä esittävät ne muutoksen vaatijat, jotka väittävät ihmisten hämmennystä vastustukseksi. Niinpä ihmisten hämmentyessä, he menettävät malttinsa ja syyttävät hämmentyneitä, kun heitä pitää siinä tilanteessa valistaa ja antaa mahdollisuus myös itse lisätä ymmärrystään.</p><p>Joku oli eilen lainannut kohtaa: &quot;Innovaatioiden vastustajat nojautuvat perinteisiin ikään kuin nämä perinteet itsessään eivät olisi olleet aikoinaan keksintöjä.&quot; Ymmärrän, että lainaaja on tällä lainauksellaan halunnut viestiä, että perinteet ovat aina muuttuva asia, eikä perinteistä kannata liiaksi pitää kiinni. Ajatus on sinänsä ihan oikea, mutta sisältää piirteitä natsismista. Perinne tarkoittaa kytkentää johonkin yhteiseen. Jos meiltä vaaditaan luopumista jostakin yhteisestä, sen uuden pitää kyetä tarjoamaan sille uusi muoto. Hyvin tavallista on kuitenkin se, että muutosta ajavat aloittavat muutostyön ennen kuin itsekään ymmärtävät mihin ovat pyrkimässä. Puhumattakaan siitä, että ymmärtäisivät mitä siitä on tulossa. He siis epäonnistuvat jälleen tarinassaan paremmasta huomisesta. Heidän huomisensa on vain epäselvä näky.</p><p>Mielenkiintoinen kommentti oli myös: &quot;Kumpi onkaan pelottavampaa: uudet teknologiat itsessään, vai se, mihin tarkoituksiin niitä käytetään?&quot; Ajatus siitä, että ihmiset pelkäävät uutta teknologiaa on sience fictionia. Tiedemiehet ja fantasiakirjailijat kykenevät luomaan pelkoja, joita tavallinen ihminen ei osaa edes ajatella. Väittämällä keinoälyn olevan kyvykäs kaappaamaan ihmisen ja matkapuhelimen vievän kaiken yksityisyytesi, puhutaan peloista, jotka ovat mahdollisia, jos me olemme tyhmiä. - Toki rehellisyyden nimissä olemme usein tyhmiä. Käytännössä ihmiset kuitenkin ottavat usein uutta teknologiaa vastaan siksi, koska ne helpottavat elämää ja ajattelevat vasta jälkeenpäin siihen liittyviä riskejä. &nbsp;</p><p><strong>Muutosvastarinta on merkki huonosta muutoksen johtamisesta</strong></p><p>Olen nähnyt lukuisia muutoksia vuosien varrella ja lukenutkin niistä. Kaikilla onnistuneilla muutoksilla on muutama yhteinen tekijä, jotka tuntuvat näiltä muutoksen amatööreiltä jatkuvasti unohtuvan. Ensinnäkin asioiden muuttamiseksi tarvitaan aikaa uuden sisäistämiseen, vanhasta luopumiseen ja uuden maailman vaatimien uusien asioiden oppimiseen. Muutos menee pieleen, jos ihmisillä on liian vähän tietoa ja/ tai liian vähän aikaa tehdä muutoksen vaatimat asiat. Kaikken yleisin syy on sekavuudessaan ja epäinnostavuudessaan surkea muutosviestintä ja vasta toiseksi yleisin syy liian tiukka aikataulu. Isokin muutos voidaan tehdä erittäin nopeasti, jos se tehdään ammattimaisesti.</p><p>Kehotan jokaista suhtautumaan kriittisesti jokaiseen sellaiseen puheenvuoroon, jossa valitetaan ihmisten muutoskyvyttömyydestä. Kyse on nimittäin silloin lähes poikkeuksetta valittajan omasta kyvyttömyydestä johtaa tai ohjata muutosta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Maailma on koko historiansa ajan enemmän tai vähemmän kipuillut jatkuvan muutoksen kanssa. Niistä on opittu paljon, mutta se oppi ei tunnu koskaan juurtuvan sukupolvesta toiseen siirtyväksi ymmärrykseksi, vaan kerta toisensa jälkeen, muutosta haluavat valittavat muutoksen vaikeudesta. Muutosten vaikeus on kuitenkin enemmän kiinni muutosta vaativista, kuin muista. 

He epäonnistuvat, koska ovat muutosta vaatiessaan täysiä amatöörejä

Eilen Helsingin Sanomissa oli tiedesivulla kirjoitus, jossa selitettiin kuinka uudet teknologiset innovaatiot kohtaavat aina vastustusta. Juttua jaettiin kohtuullisen ahkerasti sosiaalisessa mediassa. Katselin mielenkiinnolla, mitä kohtia ihmiset lainasivat pitkästä tekstistä ja mitä he sillä mahdollisesti sanoivat.

Yksi valistuneista jakajista lainasi kohtaa: "Ihmisellä on taipumus demonisoida uutta ja siksi geenimuokkaus, keinoäly ja Uber pelottavat meitä." 

Tämän kohdan esiin nostava saattaa lähteä olettamuksesta, että ihminen luonnostaan vastustaa kaikkea muutosta. Se on yksi suurimmista muutosvastarinnan valittajien virhekäsityksistä. Ihmiset haluavat luonnostaan muutosta, mutta he haluavat, että muutos tuo hyviä asioita. Hyvin harvoin muutosta myyvät onnistuvat kertomaan uudesta tavalla, joka saa ihmiset kokemaan, että nyt on tulossa jotakin vielä parempaa. Uudistajat eivät osaa samaistua muutoksen kohteen tilanteeseen ja kertovat muutoksesta ihan vääriä asioita ja aivan väärällä tavalla. Lopputuloksena on innostuksen sijaan hämmennys tai vastustus. Erityisen suurta amatöörimäisyyttä esittävät ne muutoksen vaatijat, jotka väittävät ihmisten hämmennystä vastustukseksi. Niinpä ihmisten hämmentyessä, he menettävät malttinsa ja syyttävät hämmentyneitä, kun heitä pitää siinä tilanteessa valistaa ja antaa mahdollisuus myös itse lisätä ymmärrystään.

Joku oli eilen lainannut kohtaa: "Innovaatioiden vastustajat nojautuvat perinteisiin ikään kuin nämä perinteet itsessään eivät olisi olleet aikoinaan keksintöjä." Ymmärrän, että lainaaja on tällä lainauksellaan halunnut viestiä, että perinteet ovat aina muuttuva asia, eikä perinteistä kannata liiaksi pitää kiinni. Ajatus on sinänsä ihan oikea, mutta sisältää piirteitä natsismista. Perinne tarkoittaa kytkentää johonkin yhteiseen. Jos meiltä vaaditaan luopumista jostakin yhteisestä, sen uuden pitää kyetä tarjoamaan sille uusi muoto. Hyvin tavallista on kuitenkin se, että muutosta ajavat aloittavat muutostyön ennen kuin itsekään ymmärtävät mihin ovat pyrkimässä. Puhumattakaan siitä, että ymmärtäisivät mitä siitä on tulossa. He siis epäonnistuvat jälleen tarinassaan paremmasta huomisesta. Heidän huomisensa on vain epäselvä näky.

Mielenkiintoinen kommentti oli myös: "Kumpi onkaan pelottavampaa: uudet teknologiat itsessään, vai se, mihin tarkoituksiin niitä käytetään?" Ajatus siitä, että ihmiset pelkäävät uutta teknologiaa on sience fictionia. Tiedemiehet ja fantasiakirjailijat kykenevät luomaan pelkoja, joita tavallinen ihminen ei osaa edes ajatella. Väittämällä keinoälyn olevan kyvykäs kaappaamaan ihmisen ja matkapuhelimen vievän kaiken yksityisyytesi, puhutaan peloista, jotka ovat mahdollisia, jos me olemme tyhmiä. - Toki rehellisyyden nimissä olemme usein tyhmiä. Käytännössä ihmiset kuitenkin ottavat usein uutta teknologiaa vastaan siksi, koska ne helpottavat elämää ja ajattelevat vasta jälkeenpäin siihen liittyviä riskejä.  

Muutosvastarinta on merkki huonosta muutoksen johtamisesta

Olen nähnyt lukuisia muutoksia vuosien varrella ja lukenutkin niistä. Kaikilla onnistuneilla muutoksilla on muutama yhteinen tekijä, jotka tuntuvat näiltä muutoksen amatööreiltä jatkuvasti unohtuvan. Ensinnäkin asioiden muuttamiseksi tarvitaan aikaa uuden sisäistämiseen, vanhasta luopumiseen ja uuden maailman vaatimien uusien asioiden oppimiseen. Muutos menee pieleen, jos ihmisillä on liian vähän tietoa ja/ tai liian vähän aikaa tehdä muutoksen vaatimat asiat. Kaikken yleisin syy on sekavuudessaan ja epäinnostavuudessaan surkea muutosviestintä ja vasta toiseksi yleisin syy liian tiukka aikataulu. Isokin muutos voidaan tehdä erittäin nopeasti, jos se tehdään ammattimaisesti.

Kehotan jokaista suhtautumaan kriittisesti jokaiseen sellaiseen puheenvuoroon, jossa valitetaan ihmisten muutoskyvyttömyydestä. Kyse on nimittäin silloin lähes poikkeuksetta valittajan omasta kyvyttömyydestä johtaa tai ohjata muutosta.

]]>
0 http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/221384-muutosvastarinnasta-valittavat-ovat-muutoksen-amatooreja#comments %23uusitapatehdä Asennemuutos Muutosvastarinta Uudistuminen Wed, 17 Aug 2016 04:11:43 +0000 Pasi Sillanpää http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/221384-muutosvastarinnasta-valittavat-ovat-muutoksen-amatooreja
Kitka hioo Suomen uudeksi timantiksi http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/212250-kitka-hioo-suomen-uudeksi-timantiksi <p>Asuin lapsuuteni omakotialueella, jonka läpi pääsi kahta pitkää katua pitkin. Taloja oli viitisenkymmentä. Naapureista suurin osa oli tavalla tai toisella kytköksissä paperitehtaaseen. Elämä oli ainakin päällisin puolin rauhallista. Se oli rauhallista niin pitkään, kunnes vanhan alueen kylkeen rakennettiin uusi alue. Puhuimme siitä lintukylänä, koska katujen nimet liittyivät lintuihin.</p><p>Mutta meille lapsille se ei ollutkaan mikään lintukylä.</p><p>Uusi alue oli neljä kertaa vanhan alueen kokoinen ja sinne muutti perheitä, joista emme tienneet mitään. Lapselle se kevyen liikenteen väylä, joka johti uudelle alueelle, oli jotenkin pelottava. Siellä oli jotakin tuntematonta. Asiaa ei hirveästi auttanut edes se, että sille alueelle muutti oman isäni työkavereita, joilla oli minun ikäisiä lapsia. Se alue pysyi omissa mielissäni edelleen jotenkin villinä ja siksi sinne ei ainakaan aluksi tohtinut mennä yksinään.</p><p>Uuden alueen pelottavuutta lisäsi se, että sitä mukaa kuin uusia kortteleita valmistui, aina muutaman vuoden välein, vanhan alueen liikennemerkit vääntyivät tai sutattiin. Ihan kuin ne uuden alueen ihmiset olisivat eläimiä, jotka lähdettyään omasta kodistaan, tulivat ja rikkoivat kaiken eteensä tulevan.</p><p><strong>80 luvun alussa oli samankaltaisia elementtejä kuin nyt</strong></p><p>Olin murrosiässä, kun Suomeen rantautui punk kulttuuri. Minua muutaman vuoden vanhemmat kaverit näyttivät todella pahoilta pojilta. Heistä kulki juttuja, joista osa oli ehkä totta, mutta varsin suuri osa väritettyä. Puhuttiin kylän reunoilla käydyistä tappeluista, joissa oli käytetty varsin mielikuvituksellisisa aseita, puhuttiin pahoista järjestyshäiröistä nuorisotiloilla ja puhuttiin kerrostaloista, joiden ohi ei kannattanut kulkea pimeällä eikä valoissalla.</p><p>Kaikki mitä olen tuossa edellä kertonut, on sekoitus lapsen mieltä, kuohuvaa yhteiskuntaa, uusien asukkaiden juurettomuutta ja hitunen tottakin. Samalla tätä miettiessä en voi olla havaitsematta yhtäläisyyksiä nykypäivään.</p><p>Meille tulee uusia ihmisiä, jotka pelottavat. Elintilaamme muokataan, yhteiskunnan arvot ovat murroksessa. Taloudessa on ongelmia kuten 1980 luvun vaihteessakin. Kuohuntakaan ei ole vain suomalaista. Silloin erityisesti Brittein saarilla, Italiassa, Espanjassa ja Saksassa oli poliittista kuohuntaa ja terrorismia. Ympäristöasiat ja maailman turvallisuus olivat isoja puheenaiheita.&nbsp;</p><p><strong>Se kaikki johti parempaan.</strong></p><p>Eräs taiteilijaystäväni sanoi joskus: &quot;Muutos lähtee aina marginaalista&quot;.&nbsp;</p><p>Suomalainen yhteiskunta on polarisoitunut. Rikkaat vastaan köyhät. Suomalaiset vastaan ulkomaalaiset. Helsikiläiset vastaan kainuulaiset. Sallivat vastaan muutosvastaiset. Nuoret vastaan vanhat. Ihan sama mihin ryhmään kuulut, kunhan vain olet valinnut oman puolesi.</p><p>Meillä käydään samaa taistelua, joka toistuu säännöllisin väliajoin. Tässä ketjussa 1990 luvun lama näyttää poikkeukselta. Se oli ehkä lopulta niin traumaattinen kaikille, että kenelläkään ei ollut riittävästi energiaa nousta muita vastaan. Mutta nyt ihmisillä riittää siihen energiaa. Ihan sama oletko hyväosainen tai syrjäytetty, vihollinen on helppo löytää. Ja syyllinen on aina toisessa.</p><p><strong>Jospa me saammekin kitkan kautta timantin</strong></p><p>Edellisten vuosikymmenten kuohunta on aina lopulta vienut maatamme parempaan suuntaan. Olemme löytäneet yhteisen kielen naapurin kanssa., uusi on osoittanut olevansa parempi kuin pelkomme ja me olemme kyenneet toimimaan yhdessä.&nbsp;</p><p>Itse asiassa me turhaan pelkäämme kitkaa. Rakkaudessakin riidaton liitto on huono. Sellaisessa liitossa, jossa mistään asiasta ei tule kitkaa, ei ole enää tunnetta. Riidan vältttelyn sijaan meidän tulisi hyväksyä, että riidat ovat osa kehitystä. Mutta samalla meidän tulisi ymmärtää riidellä oikealla tavalla.&nbsp;</p><p>Meidän tulee suunnata energiamme niiden asioiden korjaamiseen, jotka aiheuttavat riitoja. Purkaa vääriä rakenteita, oikaista vääristyneitä asenteita ja kehittää ymmärrystä. Kenelläkään ei ole varaa nousta muiden yläpuolelle. Kaikkien on osattava laskeutua muutama porras toisia vastaan.&nbsp;</p><p>Jos otamme onkeemme historian opetuksista, meillä on loistava tulevaisuus. Tässä tilanteessa on niin paljon tunnetta mukana, että vain suuntaamalla kaikki se energia oikein, syntyy vielä jotakin erityistä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Asuin lapsuuteni omakotialueella, jonka läpi pääsi kahta pitkää katua pitkin. Taloja oli viitisenkymmentä. Naapureista suurin osa oli tavalla tai toisella kytköksissä paperitehtaaseen. Elämä oli ainakin päällisin puolin rauhallista. Se oli rauhallista niin pitkään, kunnes vanhan alueen kylkeen rakennettiin uusi alue. Puhuimme siitä lintukylänä, koska katujen nimet liittyivät lintuihin.

Mutta meille lapsille se ei ollutkaan mikään lintukylä.

Uusi alue oli neljä kertaa vanhan alueen kokoinen ja sinne muutti perheitä, joista emme tienneet mitään. Lapselle se kevyen liikenteen väylä, joka johti uudelle alueelle, oli jotenkin pelottava. Siellä oli jotakin tuntematonta. Asiaa ei hirveästi auttanut edes se, että sille alueelle muutti oman isäni työkavereita, joilla oli minun ikäisiä lapsia. Se alue pysyi omissa mielissäni edelleen jotenkin villinä ja siksi sinne ei ainakaan aluksi tohtinut mennä yksinään.

Uuden alueen pelottavuutta lisäsi se, että sitä mukaa kuin uusia kortteleita valmistui, aina muutaman vuoden välein, vanhan alueen liikennemerkit vääntyivät tai sutattiin. Ihan kuin ne uuden alueen ihmiset olisivat eläimiä, jotka lähdettyään omasta kodistaan, tulivat ja rikkoivat kaiken eteensä tulevan.

80 luvun alussa oli samankaltaisia elementtejä kuin nyt

Olin murrosiässä, kun Suomeen rantautui punk kulttuuri. Minua muutaman vuoden vanhemmat kaverit näyttivät todella pahoilta pojilta. Heistä kulki juttuja, joista osa oli ehkä totta, mutta varsin suuri osa väritettyä. Puhuttiin kylän reunoilla käydyistä tappeluista, joissa oli käytetty varsin mielikuvituksellisisa aseita, puhuttiin pahoista järjestyshäiröistä nuorisotiloilla ja puhuttiin kerrostaloista, joiden ohi ei kannattanut kulkea pimeällä eikä valoissalla.

Kaikki mitä olen tuossa edellä kertonut, on sekoitus lapsen mieltä, kuohuvaa yhteiskuntaa, uusien asukkaiden juurettomuutta ja hitunen tottakin. Samalla tätä miettiessä en voi olla havaitsematta yhtäläisyyksiä nykypäivään.

Meille tulee uusia ihmisiä, jotka pelottavat. Elintilaamme muokataan, yhteiskunnan arvot ovat murroksessa. Taloudessa on ongelmia kuten 1980 luvun vaihteessakin. Kuohuntakaan ei ole vain suomalaista. Silloin erityisesti Brittein saarilla, Italiassa, Espanjassa ja Saksassa oli poliittista kuohuntaa ja terrorismia. Ympäristöasiat ja maailman turvallisuus olivat isoja puheenaiheita. 

Se kaikki johti parempaan.

Eräs taiteilijaystäväni sanoi joskus: "Muutos lähtee aina marginaalista". 

Suomalainen yhteiskunta on polarisoitunut. Rikkaat vastaan köyhät. Suomalaiset vastaan ulkomaalaiset. Helsikiläiset vastaan kainuulaiset. Sallivat vastaan muutosvastaiset. Nuoret vastaan vanhat. Ihan sama mihin ryhmään kuulut, kunhan vain olet valinnut oman puolesi.

Meillä käydään samaa taistelua, joka toistuu säännöllisin väliajoin. Tässä ketjussa 1990 luvun lama näyttää poikkeukselta. Se oli ehkä lopulta niin traumaattinen kaikille, että kenelläkään ei ollut riittävästi energiaa nousta muita vastaan. Mutta nyt ihmisillä riittää siihen energiaa. Ihan sama oletko hyväosainen tai syrjäytetty, vihollinen on helppo löytää. Ja syyllinen on aina toisessa.

Jospa me saammekin kitkan kautta timantin

Edellisten vuosikymmenten kuohunta on aina lopulta vienut maatamme parempaan suuntaan. Olemme löytäneet yhteisen kielen naapurin kanssa., uusi on osoittanut olevansa parempi kuin pelkomme ja me olemme kyenneet toimimaan yhdessä. 

Itse asiassa me turhaan pelkäämme kitkaa. Rakkaudessakin riidaton liitto on huono. Sellaisessa liitossa, jossa mistään asiasta ei tule kitkaa, ei ole enää tunnetta. Riidan vältttelyn sijaan meidän tulisi hyväksyä, että riidat ovat osa kehitystä. Mutta samalla meidän tulisi ymmärtää riidellä oikealla tavalla. 

Meidän tulee suunnata energiamme niiden asioiden korjaamiseen, jotka aiheuttavat riitoja. Purkaa vääriä rakenteita, oikaista vääristyneitä asenteita ja kehittää ymmärrystä. Kenelläkään ei ole varaa nousta muiden yläpuolelle. Kaikkien on osattava laskeutua muutama porras toisia vastaan. 

Jos otamme onkeemme historian opetuksista, meillä on loistava tulevaisuus. Tässä tilanteessa on niin paljon tunnetta mukana, että vain suuntaamalla kaikki se energia oikein, syntyy vielä jotakin erityistä.

]]>
1 http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/212250-kitka-hioo-suomen-uudeksi-timantiksi#comments Anarkismi Muutosvastarinta Rajat auki Rajat kiinni Suvaitsevaisuus Sat, 20 Feb 2016 08:01:18 +0000 Pasi Sillanpää http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/212250-kitka-hioo-suomen-uudeksi-timantiksi
Ei käy! http://timoekman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/196552-ei-kay <p>Ennen kuin yhtäkään hallituksen konkreettista tekoa on asetettu voimaan ja hallitus on täysin vastasyntyneen kapaloissa, on se nuijittu ennennäkemättömällä voimalla kasaan.</p><p>Suuri muutosvastarinta näkyy kaikkialla yhteiskunnassa. Kun luin hallitusohjelman pääpiirteittäin läpi, tulin tulokseen, että Sipilä on kumppaneineen toiminut &rdquo;siivu sieltä, toinen täältä&rdquo; &ndash;logiikalla, mikä on kokonaisuutta ajatellen oikeudenmukaisin ratkaisu.</p><p>Opiskelijajärjestöt ovat heittäytyneet aivan äärivasemmistolaisiksi populisteiksi, kun mesoavat 70 miljoonan euron opintotuen leikkauksesta, mikä hoituu isoin osin todennäköisesti indeksileikkauksella eikä tee montaa euroa kuukautta kohden pekkaa päälle, kun opiskelijoita on Suomessa useita satoja tuhansia ja leikkuuaikakin noin 2,5 vuotta.</p><p>Ammattiyhdistykset näyttävät olevan tasan yhtä sisilialaisen tarjouksen tekijöitä kuin syyttävät hallituksenkin olevan. Totta kai lakko on työväen ase ja se kuuluu sivistyneeseen länsimaahan, mutta yleislakolla uhkailu on melkoisen ylimitoitettu ase sitä kohtaan, kun Sipilä pyytää mukaan yhteisiin talkoisiin käytännössä ihan kaikkia joko suoraan tai epäsuorasti.</p><p>Rikkaat kuulemma on taas unohdettu, mutta mainittakoon nyt, että viime hallituksen luoma ja demarien masinoima solidaarisuusvero pysyy tulotaulukon yläpään tyypeillä. Samaan tapaan pääomaveron lievästä progressiostakaan ei olla luopumassa.</p><p>Vanha poliittinen viisaus, että mikään ei ole niin pysyvää kuin väliaikainen vero pitää hyvin pintansa edelleen. Tämä tietysti on osalle tulotaulukon yläpäässä oleville ehdottomasti liikaa ja toisille ehdottomasti liian vähän. Välimallia mielipiteissä ei tunnu olevan heidän verotuksessa, jotka nauttivat joko pääomatuloja tai reilua 35:n veroäyriä tai pahimmassa tapauksessa molempia.</p><p>Summa summarum: niin vaan vanha bunkkeroituminen omien etujen kiinnipitäjiksi sekä kunnon kateus ja suhteellisuudentajun puute näyttävät olevan lajityypillinen ominaisuutemme sukupolvesta toiseen. Ei kateeksi käy tulevaa hallitusta.</p><p>P.S. Noin lyhyesti Timo Soinista sen verran, että hän nyt toki saa perustella ulkoministerin salkun valintaa miten päin vain, mutta melkoinen poliittinen peluri tämä raviratojen maisteri myös on. Hän jätti valinnallaan kokoomuksen ihan pakkosaumaan valtiovarainministerin salkun valinnassa. Jos Stubbkin olisi laistanut tuon tulevan Iiro Viinasen roolin, niin kepu olisi sen viimeistään ottanut. Ja sitten olisi pikkuisen ollut liikaa yhdellä puolueella valtaa kannatukseen nähden. Ja tämänhän Soini tiesi etukäteen.</p><p>Melkoinen poliittisen shakin pelaaja ja omaan pesään vetäjä tämä veijareiden edusmies on, kun laistaa kaikkein ikävimmän julkisuuden kympin arvoisesti. Veikko Vennamon opit elää ja voi hyvin.</p><p>P.P.S. Pohjalaisessa on osaava päätoimittaja. Lukekaa hänen uusin Sipilän hallitusta analysoiva kolumni <a href="http://www.pohjalainen.fi/mielipide/kolumnit/vaikka-jorpakkoon-ykk%C3%B6sluokassa-1.1848809#.VXPyx0UL4cY.facebook">täältä</a>.</p> Ennen kuin yhtäkään hallituksen konkreettista tekoa on asetettu voimaan ja hallitus on täysin vastasyntyneen kapaloissa, on se nuijittu ennennäkemättömällä voimalla kasaan.

Suuri muutosvastarinta näkyy kaikkialla yhteiskunnassa. Kun luin hallitusohjelman pääpiirteittäin läpi, tulin tulokseen, että Sipilä on kumppaneineen toiminut ”siivu sieltä, toinen täältä” –logiikalla, mikä on kokonaisuutta ajatellen oikeudenmukaisin ratkaisu.

Opiskelijajärjestöt ovat heittäytyneet aivan äärivasemmistolaisiksi populisteiksi, kun mesoavat 70 miljoonan euron opintotuen leikkauksesta, mikä hoituu isoin osin todennäköisesti indeksileikkauksella eikä tee montaa euroa kuukautta kohden pekkaa päälle, kun opiskelijoita on Suomessa useita satoja tuhansia ja leikkuuaikakin noin 2,5 vuotta.

Ammattiyhdistykset näyttävät olevan tasan yhtä sisilialaisen tarjouksen tekijöitä kuin syyttävät hallituksenkin olevan. Totta kai lakko on työväen ase ja se kuuluu sivistyneeseen länsimaahan, mutta yleislakolla uhkailu on melkoisen ylimitoitettu ase sitä kohtaan, kun Sipilä pyytää mukaan yhteisiin talkoisiin käytännössä ihan kaikkia joko suoraan tai epäsuorasti.

Rikkaat kuulemma on taas unohdettu, mutta mainittakoon nyt, että viime hallituksen luoma ja demarien masinoima solidaarisuusvero pysyy tulotaulukon yläpään tyypeillä. Samaan tapaan pääomaveron lievästä progressiostakaan ei olla luopumassa.

Vanha poliittinen viisaus, että mikään ei ole niin pysyvää kuin väliaikainen vero pitää hyvin pintansa edelleen. Tämä tietysti on osalle tulotaulukon yläpäässä oleville ehdottomasti liikaa ja toisille ehdottomasti liian vähän. Välimallia mielipiteissä ei tunnu olevan heidän verotuksessa, jotka nauttivat joko pääomatuloja tai reilua 35:n veroäyriä tai pahimmassa tapauksessa molempia.

Summa summarum: niin vaan vanha bunkkeroituminen omien etujen kiinnipitäjiksi sekä kunnon kateus ja suhteellisuudentajun puute näyttävät olevan lajityypillinen ominaisuutemme sukupolvesta toiseen. Ei kateeksi käy tulevaa hallitusta.

P.S. Noin lyhyesti Timo Soinista sen verran, että hän nyt toki saa perustella ulkoministerin salkun valintaa miten päin vain, mutta melkoinen poliittinen peluri tämä raviratojen maisteri myös on. Hän jätti valinnallaan kokoomuksen ihan pakkosaumaan valtiovarainministerin salkun valinnassa. Jos Stubbkin olisi laistanut tuon tulevan Iiro Viinasen roolin, niin kepu olisi sen viimeistään ottanut. Ja sitten olisi pikkuisen ollut liikaa yhdellä puolueella valtaa kannatukseen nähden. Ja tämänhän Soini tiesi etukäteen.

Melkoinen poliittisen shakin pelaaja ja omaan pesään vetäjä tämä veijareiden edusmies on, kun laistaa kaikkein ikävimmän julkisuuden kympin arvoisesti. Veikko Vennamon opit elää ja voi hyvin.

P.P.S. Pohjalaisessa on osaava päätoimittaja. Lukekaa hänen uusin Sipilän hallitusta analysoiva kolumni täältä.

]]>
52 http://timoekman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/196552-ei-kay#comments Kotimaa Juha Sipilän hallitus Muutosvastarinta Sun, 07 Jun 2015 19:32:06 +0000 Timo Ekman http://timoekman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/196552-ei-kay
Jäät sulavat Suomessakin http://juhanavartiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/192666-jaat-sulavat-suomessakin <p>Maailmantaloudessa näkyvät kevään merkit. Suomen talous ei kasva eikä kasvu edes orasta.</p> <p>Tiedämme hyvin, että Suomi ei nouse ilman uudistuksia eivätkä ongelmamme ratkea itsestään. Tarvitsemme enemmän avoimuutta ja enemmän kilpailua. Uudistuksia, jotka vapauttavat meidät toimimaan markkinataloudessa ja ottamaan vastuuta itsestämme sekä muista.</p> <p>Ehkä sellaisiakin uudistuksia, jotka muistuttavat meille, että meillä on hyvinvointivaltiossa myös velvollisuuksia eikä vain oikeuksia. Uudistuksia, jotka sallivat ja vaativat ihmistä toimimaan itse eikä vain luottamaan järjestöjen edunvalvontaan.</p> <p>Suomen politiikassa on pitkään ollut päällä jonkinlainen henkinen lukko. On ollut vaikea puhua muutoksista, jotka kyseenalaistavat saavutettuja etuja. Emme voi avoimesti keskustella uudistuksista, joita joku vastustaa tai uudistuksista, joiden pelätään synnyttävän häviäjiä tai voittajia.</p> <p>Politiikan areenoilla muutosvastarinta on kovaa ja puolueet toisensa jälkeen ampuvat alas vaihtoehtoja, esittämättä tilalle mitään. Onneksi kansalaisten keskuudessa muutosvalmius tuntuu olevan suurempaa kuin poliitikkojen parissa.</p> <p>Mistä poliitikkojen vastarinnassa on kysymys? Onko se osa konsensuksen kulttuuria? Näkyykö siinä puolueiden pyrkimys vaalitaktiikkaan? Haluammeko kansakuntana ja kansalaisina turvallisuutta niin kiihkeästi, että sanomme &rdquo;ei&rdquo; kilpailulle? Onko meillä sisällissodan perintönä niin ankara pelko ristiriitoja kohtaan, ettemme suostu realistisesti näkemään taloudellista todellisuutta?</p> <p>Uudistukset kuitenkin parantavat asemaamme. Ilman uudistuksia joudumme kansakuntana pahempaan ahdinkoon.</p> <p>Kolme vuotta sitten palasin takaisin Suomeen Ruotsista. Kolme vuotta olen puhunut uudistusten tarpeesta Suomessa.</p> <p>Olen nostanut esiin kansalaisen ja julkisen vallan oikeudet ja velvollisuudet. Olen puhunut työehtosopimuksista, jotka sallivat ja haastavat palkansaajia ja esimiehiä keskustelemaan yksilöllisesti jokaisen palkankorotuksista. Olen vaatinut työttömyysturvan uudistamista kannustavammaksi.</p> <p>Olen todennut, että hyvinvointivaltion meille antama palvelupaketti on niin mittava, ettei meillä oikeastaan enää ole varaa lyhyisiin työuriin. Olen arvioinut, että perusturvaa pitäisi uudistaa niin, että tulonsiirroista voisi pitää osan vaikka itsekin parantaa asemaansa työllä. Olen kertonut, että Suomeen ulkomailta muuttavat osaajat eivät vie työtä keneltäkään, vaan luovat mahdollisuuksia meille kaikille.</p> <p>Kerta toisensa jälkeen minua on hätkähdyttänyt se, millaisen myönteisen vastakaiun puheeni saavat. Ihmiset tulevat kokousten jälkeen juttelemaan ja kehumaan. Kadulla kättäni puristetaan ja sanotaan: &rdquo;ihanaa, kun joku sanoo suoraan.&rdquo; Pienituloiset, urheat sinnittelijät tulevat kertomaan, miten juuri tällainen puhe puhuttelee heitä. Tai poliitikot, oikeastaan kentän laidasta laitaan, tulevat kertomaan että &rdquo;olethan sinä tietysti oikeassa&rdquo;.</p> <p>Lähes kaikki tämä kehu on kuitenkin yksityistä, poissa politiikan julkisuudesta areenoilta. Siellä kuulee kerta toisensa jälkeen samoja liturgioita. Miksi emme voisi politiikassakin puhua suoraan työnteon kannustimista? Tai siitä, että voimme muiden maiden tapaan alentaa rakenteellista työttömyyttä. Emme kuitenkaan keinoilla, jotka saavat kaikilta kättentaputuksia?</p> <p>Uskon, että muutos on lähellä, kun ihmisten yksityiset ja julkiset todellisuudet alkavat tällä tavoin erkaantua. Jossain vaiheessa ne paukahtavat yhteen. Jossain vaiheessa huomaamme, että muutoksen tuulet ovat ihmisten mielissä pidemmällä kuin politiikan fraaseissa. Sitten huomaamme olevamme vapaita uudistamaan talouttamme ja yhteiskuntaamme. Palautamme politiikan sille paikalle mihin se kuuluu eli demokratialla hallitun yhteiskunnan muutosvoimaksi.</p> <p>Yhä useammat kansalaiset ovat valmiita muutokseen.</p> <p>Pystymme suomalaisina uudistamaan talouttamme. Ja miksi emme pystyisi, koska ilman uudistuksia joudumme vielä pahempaan ahdinkoon.</p> <p>Käynnissä olevat eduskuntavaalit murtavat kevätjäitä. Kokoomuksen työlista avaa oikeita kysymyksiä emmekä ole yksin. Työttömyysturvan uudistamisesta puhuvat myös monet tutkijat, ja nyt se on myös SDP:n vaaliohjelmassa. Keskustan ohjelmassa on esillä nuorten koulutustyösuhde.</p> <p>Kukaan ei kyseenalaista lakko-oikeutta, mutta kun parinsadan ihmisen työriita uhkaa koko kansakunnan vaurautta, on aika keskustella työelämän pelisäännöistä. Eläkeuudistus otetaan heti uuden eduskunnan käsittelyyn. Kasvuyrityksille ja monille toimialoille tärkeä työperäisen maahanmuuton helpottaminen on ainakin kolmen puolueen ohjelmassa.</p> <p>Onko Suomessakin kevätjäiden lähdön aika?</p> <hr /><p>Olen ehdolla Helsingissä Kokoomuksen listalta. Vaalisivuni on avattu osoitteessa&nbsp;<a href="http://www.juhanavartiainen.fi/" target="_blank">www.juhanavartiainen.fi</a>. Käy tutustumassa! Tule myös mukaan keskustelemaan taloudesta, hyvinvointivaltion tulevaisuudesta ja muista vaalien tärkeistä kysymyksistä&nbsp;<a href="http://www.facebook.com/VartiainenJuhana" target="_blank">Facebookissa</a>&nbsp;ja&nbsp;<a href="http://www.twitter.com/filsdeproust" target="_blank">Twitterissä</a>&nbsp;#Vartiainen2015.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Maailmantaloudessa näkyvät kevään merkit. Suomen talous ei kasva eikä kasvu edes orasta.

Tiedämme hyvin, että Suomi ei nouse ilman uudistuksia eivätkä ongelmamme ratkea itsestään. Tarvitsemme enemmän avoimuutta ja enemmän kilpailua. Uudistuksia, jotka vapauttavat meidät toimimaan markkinataloudessa ja ottamaan vastuuta itsestämme sekä muista.

Ehkä sellaisiakin uudistuksia, jotka muistuttavat meille, että meillä on hyvinvointivaltiossa myös velvollisuuksia eikä vain oikeuksia. Uudistuksia, jotka sallivat ja vaativat ihmistä toimimaan itse eikä vain luottamaan järjestöjen edunvalvontaan.

Suomen politiikassa on pitkään ollut päällä jonkinlainen henkinen lukko. On ollut vaikea puhua muutoksista, jotka kyseenalaistavat saavutettuja etuja. Emme voi avoimesti keskustella uudistuksista, joita joku vastustaa tai uudistuksista, joiden pelätään synnyttävän häviäjiä tai voittajia.

Politiikan areenoilla muutosvastarinta on kovaa ja puolueet toisensa jälkeen ampuvat alas vaihtoehtoja, esittämättä tilalle mitään. Onneksi kansalaisten keskuudessa muutosvalmius tuntuu olevan suurempaa kuin poliitikkojen parissa.

Mistä poliitikkojen vastarinnassa on kysymys? Onko se osa konsensuksen kulttuuria? Näkyykö siinä puolueiden pyrkimys vaalitaktiikkaan? Haluammeko kansakuntana ja kansalaisina turvallisuutta niin kiihkeästi, että sanomme ”ei” kilpailulle? Onko meillä sisällissodan perintönä niin ankara pelko ristiriitoja kohtaan, ettemme suostu realistisesti näkemään taloudellista todellisuutta?

Uudistukset kuitenkin parantavat asemaamme. Ilman uudistuksia joudumme kansakuntana pahempaan ahdinkoon.

Kolme vuotta sitten palasin takaisin Suomeen Ruotsista. Kolme vuotta olen puhunut uudistusten tarpeesta Suomessa.

Olen nostanut esiin kansalaisen ja julkisen vallan oikeudet ja velvollisuudet. Olen puhunut työehtosopimuksista, jotka sallivat ja haastavat palkansaajia ja esimiehiä keskustelemaan yksilöllisesti jokaisen palkankorotuksista. Olen vaatinut työttömyysturvan uudistamista kannustavammaksi.

Olen todennut, että hyvinvointivaltion meille antama palvelupaketti on niin mittava, ettei meillä oikeastaan enää ole varaa lyhyisiin työuriin. Olen arvioinut, että perusturvaa pitäisi uudistaa niin, että tulonsiirroista voisi pitää osan vaikka itsekin parantaa asemaansa työllä. Olen kertonut, että Suomeen ulkomailta muuttavat osaajat eivät vie työtä keneltäkään, vaan luovat mahdollisuuksia meille kaikille.

Kerta toisensa jälkeen minua on hätkähdyttänyt se, millaisen myönteisen vastakaiun puheeni saavat. Ihmiset tulevat kokousten jälkeen juttelemaan ja kehumaan. Kadulla kättäni puristetaan ja sanotaan: ”ihanaa, kun joku sanoo suoraan.” Pienituloiset, urheat sinnittelijät tulevat kertomaan, miten juuri tällainen puhe puhuttelee heitä. Tai poliitikot, oikeastaan kentän laidasta laitaan, tulevat kertomaan että ”olethan sinä tietysti oikeassa”.

Lähes kaikki tämä kehu on kuitenkin yksityistä, poissa politiikan julkisuudesta areenoilta. Siellä kuulee kerta toisensa jälkeen samoja liturgioita. Miksi emme voisi politiikassakin puhua suoraan työnteon kannustimista? Tai siitä, että voimme muiden maiden tapaan alentaa rakenteellista työttömyyttä. Emme kuitenkaan keinoilla, jotka saavat kaikilta kättentaputuksia?

Uskon, että muutos on lähellä, kun ihmisten yksityiset ja julkiset todellisuudet alkavat tällä tavoin erkaantua. Jossain vaiheessa ne paukahtavat yhteen. Jossain vaiheessa huomaamme, että muutoksen tuulet ovat ihmisten mielissä pidemmällä kuin politiikan fraaseissa. Sitten huomaamme olevamme vapaita uudistamaan talouttamme ja yhteiskuntaamme. Palautamme politiikan sille paikalle mihin se kuuluu eli demokratialla hallitun yhteiskunnan muutosvoimaksi.

Yhä useammat kansalaiset ovat valmiita muutokseen.

Pystymme suomalaisina uudistamaan talouttamme. Ja miksi emme pystyisi, koska ilman uudistuksia joudumme vielä pahempaan ahdinkoon.

Käynnissä olevat eduskuntavaalit murtavat kevätjäitä. Kokoomuksen työlista avaa oikeita kysymyksiä emmekä ole yksin. Työttömyysturvan uudistamisesta puhuvat myös monet tutkijat, ja nyt se on myös SDP:n vaaliohjelmassa. Keskustan ohjelmassa on esillä nuorten koulutustyösuhde.

Kukaan ei kyseenalaista lakko-oikeutta, mutta kun parinsadan ihmisen työriita uhkaa koko kansakunnan vaurautta, on aika keskustella työelämän pelisäännöistä. Eläkeuudistus otetaan heti uuden eduskunnan käsittelyyn. Kasvuyrityksille ja monille toimialoille tärkeä työperäisen maahanmuuton helpottaminen on ainakin kolmen puolueen ohjelmassa.

Onko Suomessakin kevätjäiden lähdön aika?


Olen ehdolla Helsingissä Kokoomuksen listalta. Vaalisivuni on avattu osoitteessa www.juhanavartiainen.fi. Käy tutustumassa! Tule myös mukaan keskustelemaan taloudesta, hyvinvointivaltion tulevaisuudesta ja muista vaalien tärkeistä kysymyksistä Facebookissa ja Twitterissä #Vartiainen2015.

]]>
4 http://juhanavartiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/192666-jaat-sulavat-suomessakin#comments Demokratia Muutosvastarinta Poliittinen kulttuuri Suomen tulevaisuus Talouskasvu Sun, 12 Apr 2015 10:34:42 +0000 Juhana Vartiainen http://juhanavartiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/192666-jaat-sulavat-suomessakin
Suomen Aku Kopakkalat http://hannelekukkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/169800-suomen-aku-kopakkalat <p><em>(Omistan tämän kirjoituksen niille asiantuntijoille, jotka hoitavat potilaitaan hyvin, mutta jotka systeemi sulkee ulos säilyttääkseen status quon)</em></p> <p>Mediassa on uutisoitu Mehiläisen kuntoutusjohtaja, psykologi Aku Kopakkalan irtisanomisesta. Kopakkala kritisoi tv-ohjelmassa masennuslääkkeiden turhaa käyttöä ja hänet irtisanottiin tästä syystä. Ohjelmasta kävi ilmi mm. se, että suomalaiset&nbsp;käyttävät entistä enemmän masennuslääkkeitä ja jäävät yhä useammin työkyvyttömyyseläkkeelle masennuksesta johtuen.</p> <p>Työssäni eduskunta-avustajana olen saanut seurata muitakin Suomen &quot;Aku Kopakkaloita&quot;. He ovat usein niitä ammattilaisia, jotka seuraavat aktiivisesti&nbsp;lääketieteellistä tutkimusta&nbsp;hoitaakseen potilaitaan mahdollisimman hyvin - ja he myös esittävät vallitseviin käytäntöihin kohdistuvaa kritiikkiä - päämääränään muuttaa niitä palvelemaan potilaita mahdollisimman hyvin.</p> <p>Olen tutustunut lääkäreihin, jotka ovat kehittäneet kilpirauhasaineenvaihdunnan häiriöiden hoitoa Suomessa, ja palauttaneet sellaisten potilaiden toimintakyvyn, joita vallitsevat hoitomenetelmät eivät auttaneet. Mutta mitä tekee Valvira?&nbsp;Se vain suojelee vallitsevia hoitomenetelmiä, ja poistelee kyseisten lääkärien reseptinkirjoitusoikeuksia.</p> <p>Olen jutellut lääkärien kanssa, jotka ovat saaneet hyviä hoitotuloksia homeopatialla, ja lääkärien kanssa, jotka ovat perehtyneet rokotehaittoihin ja käyvät niistä laajaa kansainvälistä kirjeenvaihtoa riippumattomien tutkijoiden ja asiantuntijoiden kanssa. He voivat kertoa mm., miksi Japani ei enää suosittele HPV-rokotetta (ja kirjoitan siitä pian blogissani).</p> <p>Jos Valvira on jossain suhteessa pihalla, niin mitä sitten tekee Sosiaali- ja terveysministeriö? Sieltä soitetaan yhden lääkärin työpaikalle ja ilmoitetaan, että lähtö tulee, jos lääkäri vielä esittää vallitsevasta linjasta poikkeavia mielipiteitä. Tai ministeri ei suostu tapaamaan lääkäreitä, jotka kertoisivat tavoista tunnistaa ja hoitaa tietyt kilpirauhasaineenvaihdunnan poikkeavuudet (ei vaikka oman puolueen kollega esittää asian hänelle). Tai STM, perehdyttyään manipulaatiohoitoihin ja mahdollisuuteen vähentää huomattavasti esim. polvi- ja selkäleikkauksia, ei&nbsp;vie asiaa eteenpäin (eikä kyseessä ole mikään huuhaa vaan anatomiaan perustuva, hyviä hoitotuloksia tuottava menetelmä).</p> <p>Tilanne harmittaa minua, sillä hyödyntämällä erilaista asiantuntijuutta voisimme säästää satoja miljoonia euroja. Jatkaessamme entiseen malliin tuhlaamme turhaan yhteiskunnan varoja ja kasvatamme valtion velkaa (esim. turhilla leikkauksilla ja turhalla työkyvyttömyydellä).</p> <p>Mitäs jos kävisimme asiallista keskustelua tässä maassa, myös poikkeavista tai uusista tavoista hoitaa potilasta ja saada hänet kuntoon? Ja mitäs jos kävisimme&nbsp;asiallista keskustelua lääkehaitoista rokotteet mukaan lukien?</p> <p>Mutta hei, koska ihmiset ovat hyviä, niin heti huomenna istumme yhteiseen neuvottelupöytään. Hymyilemme toisillemme ja selvitämme nämä asiat. Yes, I&#39;m dreaming on.</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> (Omistan tämän kirjoituksen niille asiantuntijoille, jotka hoitavat potilaitaan hyvin, mutta jotka systeemi sulkee ulos säilyttääkseen status quon)

Mediassa on uutisoitu Mehiläisen kuntoutusjohtaja, psykologi Aku Kopakkalan irtisanomisesta. Kopakkala kritisoi tv-ohjelmassa masennuslääkkeiden turhaa käyttöä ja hänet irtisanottiin tästä syystä. Ohjelmasta kävi ilmi mm. se, että suomalaiset käyttävät entistä enemmän masennuslääkkeitä ja jäävät yhä useammin työkyvyttömyyseläkkeelle masennuksesta johtuen.

Työssäni eduskunta-avustajana olen saanut seurata muitakin Suomen "Aku Kopakkaloita". He ovat usein niitä ammattilaisia, jotka seuraavat aktiivisesti lääketieteellistä tutkimusta hoitaakseen potilaitaan mahdollisimman hyvin - ja he myös esittävät vallitseviin käytäntöihin kohdistuvaa kritiikkiä - päämääränään muuttaa niitä palvelemaan potilaita mahdollisimman hyvin.

Olen tutustunut lääkäreihin, jotka ovat kehittäneet kilpirauhasaineenvaihdunnan häiriöiden hoitoa Suomessa, ja palauttaneet sellaisten potilaiden toimintakyvyn, joita vallitsevat hoitomenetelmät eivät auttaneet. Mutta mitä tekee Valvira? Se vain suojelee vallitsevia hoitomenetelmiä, ja poistelee kyseisten lääkärien reseptinkirjoitusoikeuksia.

Olen jutellut lääkärien kanssa, jotka ovat saaneet hyviä hoitotuloksia homeopatialla, ja lääkärien kanssa, jotka ovat perehtyneet rokotehaittoihin ja käyvät niistä laajaa kansainvälistä kirjeenvaihtoa riippumattomien tutkijoiden ja asiantuntijoiden kanssa. He voivat kertoa mm., miksi Japani ei enää suosittele HPV-rokotetta (ja kirjoitan siitä pian blogissani).

Jos Valvira on jossain suhteessa pihalla, niin mitä sitten tekee Sosiaali- ja terveysministeriö? Sieltä soitetaan yhden lääkärin työpaikalle ja ilmoitetaan, että lähtö tulee, jos lääkäri vielä esittää vallitsevasta linjasta poikkeavia mielipiteitä. Tai ministeri ei suostu tapaamaan lääkäreitä, jotka kertoisivat tavoista tunnistaa ja hoitaa tietyt kilpirauhasaineenvaihdunnan poikkeavuudet (ei vaikka oman puolueen kollega esittää asian hänelle). Tai STM, perehdyttyään manipulaatiohoitoihin ja mahdollisuuteen vähentää huomattavasti esim. polvi- ja selkäleikkauksia, ei vie asiaa eteenpäin (eikä kyseessä ole mikään huuhaa vaan anatomiaan perustuva, hyviä hoitotuloksia tuottava menetelmä).

Tilanne harmittaa minua, sillä hyödyntämällä erilaista asiantuntijuutta voisimme säästää satoja miljoonia euroja. Jatkaessamme entiseen malliin tuhlaamme turhaan yhteiskunnan varoja ja kasvatamme valtion velkaa (esim. turhilla leikkauksilla ja turhalla työkyvyttömyydellä).

Mitäs jos kävisimme asiallista keskustelua tässä maassa, myös poikkeavista tai uusista tavoista hoitaa potilasta ja saada hänet kuntoon? Ja mitäs jos kävisimme asiallista keskustelua lääkehaitoista rokotteet mukaan lukien?

Mutta hei, koska ihmiset ovat hyviä, niin heti huomenna istumme yhteiseen neuvottelupöytään. Hymyilemme toisillemme ja selvitämme nämä asiat. Yes, I'm dreaming on.

 

]]>
0 http://hannelekukkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/169800-suomen-aku-kopakkalat#comments Irtisanomiset Kilpirauhasaineenvaihdunnan häiriö Masennuslääkkeet Muutosvastarinta Rokotehaitat Fri, 06 Jun 2014 11:33:12 +0000 Mervi Syväranta http://hannelekukkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/169800-suomen-aku-kopakkalat